Uutta lunta vanhan surmaksi

Se on vielä talvi, vaikka aurinko yrittää paistaakin milloin pilvien lomasta, milloin kirkkaalta taivaalta. Jossain päin on kuulemma miinus 30 astetta pakkastakin ensi yöksi. Vielä ei kannata vaihtaa otsikkokuvaa keväiseksi, vaikka mieli tekisi. Mutta kyllä vanha kansa tietää. Uusi lumi on vanhan surma.

Päivitin viime käynnillä vähän Anna Olsoni sivua. Jatkan taas.

Unessa tuttuja ja vieraita

Olen parina viime yönä nukkunut tosi hyvin, mutta nähnyt outoja unia. Minulla oli entiseen aikaan työkaverina muuan Ulla, joka oli topakka myyntisihteeri. Ullan hersyvän naurun kaikki asiakkaatkin tunsivat. Nyt minä kuulin sen unessa. Emme ole olleet tekemisissä varmaan pariinkymmeneen vuoteen. En edes tiedä, onko hän elossa vai ei; eläkkeellä nyt varmaan ainakin. Mitään yhteyttä toden ja unen välillä ei ole. Kuten ei ole toisenkaan unen laita. Olin toimittajana Ikaalisten musiikkijuhlilla. Kävelin paljain varpain hiekkakentällä ja nurmikolla ja laadin siinä juttuani. Saatoin haastatellakin joitakuita ihmisiä, mutta ilmeisesti en tavannut ketään tuttuja. En muista, onko Ikaalisissa musiikkijuhlia tai ainakaan sillä nimellä. Paikkakunnalla olen käynyt kerran, kun joku myyntikokous tai vastaava oli siellä kylpylässä. Siitäkin on yli 20 vuotta aikaa. - Viime yönä, jos unta näin, niin en ainakaan muista, kuten en yleensäkään uniani.

Tämä kuva on pakko vielä laittaa tänne noiden henkiin heränneiden pikkuisten lehtien takia. Ja siksi, että tällä menolla ei enää juuri lumikuvia taida syntyä.  En muista kukan nimeä, mutta sillä on tapana pudottaa lehdet aina talveksi ja aloittaa keväällä ikään kuin puhtaalta päydältä. Kerran se on kukkinutkin, joten olisi kiva tietää myös nimi.

Nyt kirjoitan vielä muutamana rivin Anna-sivulle. Huomasin muuten, että joku on aloittanut blogin pitämisen Anna Olsonin resepteistä. Se en ole minä.

Vielä mahtuu lunta, vähän

Onneksi asutaan omakotitalossa. Vaikka lumelle on vielä tilaa, on uutta mietittävää. Nyt näet seuraava jännitettävä on seuraavien päivien suojakeli. Tuleeko lumet katolta? Hajoaako terassin katto? Onko piha liukas? Kaatuuko mummu? Joko pian pääsee kuvaamaan muutakin kuin lumikasoja? Sitä odotellessa vielä kerran vielä tämä luminen kuva.

Jopas sattui

Narisin jo fb:ssä siitä, miten satutin eilen polveni syyttä suotta. Mies hankki linnun- ja jäniksenruokaa lopputalveksi ja säkit jäivät terassille. Hänestä ei ole niiden kantajaksi, mutta kiltti taksikuski oli nostanut ne ovipieleen. Siitä sitten minun tehtäväni oli raijata ne oven sisäpuolelle ja tyhjentää laatikoihin säilöön (ja hiiren nakerrettavaksi myös). Jotain siinä sitten kävi, kun eilen ja vielä koko tämän päivänkin on  polvi ollut tosi kipeä. Eilen en edes sisällä pystynyt kävelemään ilman keppiä. En ole tyytyväinen. Onneksi nyt ei tarvitse kävellä muualle kuin postilaatikolle ja linnunruokinnalle. Sopisi tämän lumentulonkin jo loppua. Päivä on mennyt pääasiassa tyhjän toimittelussa, varsinkin kun polvi ei juuri muuta suvaitse.

Yksi huomio tästä päivästä:

Kävin äsken katsomassa netpostilaatikkoa. Kappas vaan, rouva sai jo syyskuulle kutsun tutkimuksiin. Paras merkitä päivä joka almanakkaan, ettei vaan unohdu.

Toinen huomio

oli Keski-Uusimaa-lehden juttu, jossa kerrottiin Halosenniemen museon saaneen kirjelahjoituksen. Kirjeessä oli puhetta Pekka Halosen maalaamasta alttaritauluista. Taulu, joka maalattiin Kotkan kirkkoon 1890-luvun lopulla, maalattiin meidän tuvassamme. Halosenniemestä ei vielä ollut tietoakaan ja Haloset olivat vuokralla tuossa naapurissa Kallio-Kuninkalassa, silloisessa Kalle-Kuninkalassa. Kun korkea taulu ei mahtunut matalaan pirttiin, vuokrasi taiteilija meidän Perttilän avaran tuvan siihen tarkoitukseen, jossa tosin enempää mieheni kuin minunkaan sukua ei siihen  aikaan asunut. Kirje tosin liippasi läheltä, sillä sen kirjoittaja oli mieheni isoisä. Klikkaamalla kuva suurenee, mutta en kopioi koko juttua tekijänoikeudellisistä syistä.

Vielä yksi huomautus: kun nurisen siitä, etten tykkää anonyymeistä kommentoijista, niin se ei toivottavasti estä kestään lukemasta blogia. Kommentoidakin voi nimimerkillä, vaikka miten keksityllä, ellei halua kertoa omaa nimeään, Minä en häpeä nimeäni. Älä sin äkään. Täällä nyt vain on tapana blogata nimimerkillä.

Kevättä odotellessa

Se oli jo kynttilänpäiväkin. Lumikinokset sen kun kasvavat. Tänään ei lunta satanut, mutta huomenna sitä taas saadaan. Onnea on se, ettei tarvitse vaeltaa lumisilla kaduilla, vaan retki postilaatikolle riittää. Ja siinä onkin tarpeeksi. Tai no, kompostorillakin on käytävä - sinne olisi tänään jo ollut asiaa, mutta laiska emäntä jätti sen huomiseksi. Huomenna on tiedossa lyhyt sähkökatkokin sekä aamulla että iltapäivällä. Ehkä silloin on sopiva hetki ulkoilla.

Tämä on se päivä, jolloin tuli tieto Matti Nykäsen ja Ismo Kallion kuolemasta. Kumpikin oli omalla tavallaan merkittäviä. Kalliosta muistan hänen roolinsa Kaupunginteatterin musicalissa "Seis maailma - tahdon ulos". Vuotta en muista, mutta koulun kanssa sitä käytiin katsomassa joskus 60-luvulla. Takana oli pitkä ura lahjakkaana näyttelijänä, muunakin kuin vara-Manuna.

Rauha heille ja hyvää matkaa. Kuten tänään on monessa mediassa toivotettu: Matti, lennä Matti, lennä taivaaseen. Moni on myös huomauttanut, että Nykäsen suuruuden aikana olisi urheilujohtajillakin pitänyt olla parempi tieto ja taito esimerkiksi hänen ADHD-sairaudestaan. Taito ja ymmärrys tukea.

Viimeiset joulukukat

Kas, kun leikkasin surkeaksi menneen joulukukan leikkokukaksi maljakkoon, niin sehän  virkistyi silmissä. Muistin virkistykseksi otan sen hetkeksi tännekin, vaikkei kuva kovin kaunis olekaan.

 - Tämä bloggausmuistin palauttaminen käy todella hitaasti, varsinkin kun olen pöytäkoneella vain hetken yleensä vasta illansuussa tai illalla. Kännykkäruutu on toivottoman pieni ja kirjoittaminen työlästä. Nyt askartelin hetken blogilistan ja sitä ennen laskujen maksun kanssa. Tein aamulla impulssioston: ostin pienen ommeltavan ryijyn. Joskus pikkulikkana olen ommellut ryijytyynyä ja nyt pitää palauttaa sekin taito mieleen. Odotan jännityksellä postia.

Lunta on tullut ja lisää luvattu. Kun aamulla kävin kompostorilla, oli lunta polulla sen verran, että apuneuvo oli jätettävä matkan puoliväliin. Rollaattori on kätevä, kun kompostiastia mahtuu juuri sopivasti tuohon koriin ja roskapussi kahvaan. Tämä on varsinaisesti isännän kulkupeli, mutta käytän sitä itsekin mielelläni juuri näillä reissuilla varsinkin jos on pelkoa liukkaasta tiestä.

Lauantai-illan askareita

Kun ystäväni Maaret pyysi suurentamaan fonttikokoa, niin senhän tein. Samalla muokkasin vähän otsikkofontteja ihan omaksi huvikseni. Toivottavasti se ei hankaloita kenenkään elämää ;-)
Fonttia ehkä saa omalla näuytöllä suurennettua napauttamalla, kuten kuvaakin. Eräs Anonyymi ei jostain syystä saa suurennettua kuviani, mutta siihen minun evääni eiovät riitä, kun itsellä sekä kännykässä että pöytäkoneella tämä onnistuu.

Tässä on suurin kuvakoko, jonka näemmä saan tehtyä. Tämä on ikkunasta otettu pihakuva. Yritin kuvata naapurin koiraa, mutta oksat olivat eri mieltä.

Huomasin tänään, että täällä on toinenkin Villiviini eli Villiviinin viemää, jossa on sisustus-, puutarha- ruoka- ynnä muita juttuja. Se en ole minä. Olemme varmaan jo pitkään bloganneet toisistamme tietämättä ja luultavasti kirjoittelemme vähän saman tapaisista asioista. Haittaako tämä sinua? Olen niin pitkään, ainakin 10 vuotta, ollut V-viini, etten mielelläni vaihtaisi nimmaria.

Se on talvi nyt

Palelin koko eilisen päivän, vaikka talossa oli sentään melkein 20 astetta lämmintä. Nyt ehkä on jo lauhempaa, en vielä katsonut mittaria. Sanotaan kuitenkin, että pakkasjakso jatkuu.

Tämä pienen kännykän käyttö kirjoittamiseen on työlästä töppösormella Oli pakko tulla testaamaan, kun vaihdoin salasanan. Palaillaan!

Illalla palasin

Enhän nyt päässytkään  pöytäkoneelle noin vain. Taas kokeillaan salasanan vaihtamista. Nyt pääsin ainakin tänne, mutta seuraavaksi katsotaan, miten on kännykän laita. Onkohan mulla yhtään lukijaa enää? Jos on, ilmoita itsestäsi. Jos vaikka keksisin jotain kivaa...

Toimii vaihteeksi näinkin,siis kännykkää töpöttämällä. Jee.

Aamu- tai iltatervehdys

Pakko oli vielä kertaalleen tulla testaamaan tätä ennen nukkumaanmenoa. - Tämän alun tein kännykästä pari iltaa sitten katsoakseni, miten se toimii. Jatkoa seuraa vasta nyt, muta plytäkoneelta! Kännykän näyttö on niin olemattoman kokoinen, ettei sillä oikeastaan kannata ruveta kirjoittamaan, saati kuvia lataamaan.

Kuvat on otettu viime viikolla, mutta käyvät ajankohtaisuudeltaan hyvin tähänkin iltaan. Viikolla on tulossa aikamoiset myräkät, vaikka hangessa pääsin jo aamullakin köpöttelemään postilaatikolle. Päiväpostia en ole tohtinut käydä edes katsomassa. Se tulee milloin sattuu, harvoin kuitenkaan ennen iltaviitta. Ja huomenna ei ollenkaan.

Oikeastaan tulin tänne kirjoittamaan pätkän tulevaa kirjaani. Edellinen, joka oli tilaustyö, valmistui viime syksynä. Otan siihen nyt henkisesti etäisyyttä, vaikka pääasia on, että projekti päättyi. En rupea sitä ainakaan vielä avaamaan, mutta sen sanon, että aineistoa olisi ollut parempaankin.

Huoh tätä teknikkaa, tarkemmin sanottuna tietotekniikkaa

Sähläsin eilen ja nyt pitää kokeilla, onnistunko tänään yhtään paremmin. Lujille tämä ottaa joka kerta, kun ei päivittäin näitä käytä. Ajattelin kuitenkin elvyttää blogiharrastuksenkin, ihan vain vaihteen vuoksi.  Pääsin sisälle ja tonttu-ukkokin suostui tänne tulemaan. Ehkä seuraavaksi kokeilen jotain asetusten muuttamista...