Olen parina viime yönä nukkunut tosi hyvin, mutta nähnyt outoja unia. Minulla oli entiseen aikaan työkaverina muuan Ulla, joka oli topakka myyntisihteeri. Ullan hersyvän naurun kaikki asiakkaatkin tunsivat. Nyt minä kuulin sen unessa. Emme ole olleet tekemisissä varmaan pariinkymmeneen vuoteen. En edes tiedä, onko hän elossa vai ei; eläkkeellä nyt varmaan ainakin. Mitään yhteyttä toden ja unen välillä ei ole. Kuten ei ole toisenkaan unen laita. Olin toimittajana Ikaalisten musiikkijuhlilla. Kävelin paljain varpain hiekkakentällä ja nurmikolla ja laadin siinä juttuani. Saatoin haastatellakin joitakuita ihmisiä, mutta ilmeisesti en tavannut ketään tuttuja. En muista, onko Ikaalisissa musiikkijuhlia tai ainakaan sillä nimellä. Paikkakunnalla olen käynyt kerran, kun joku myyntikokous tai vastaava oli siellä kylpylässä. Siitäkin on yli 20 vuotta aikaa. - Viime yönä, jos unta näin, niin en ainakaan muista, kuten en yleensäkään uniani.
Tämä kuva on pakko vielä laittaa tänne noiden henkiin heränneiden pikkuisten lehtien takia. Ja siksi, että tällä menolla ei enää juuri lumikuvia taida syntyä. En muista kukan nimeä, mutta sillä on tapana pudottaa lehdet aina talveksi ja aloittaa keväällä ikään kuin puhtaalta päydältä. Kerran se on kukkinutkin, joten olisi kiva tietää myös nimi.
Nyt kirjoitan vielä muutamana rivin Anna-sivulle. Huomasin muuten, että joku on aloittanut blogin pitämisen Anna Olsonin resepteistä. Se en ole minä.
Blogiarkisto
-
▼
2019
(28)
- ► maaliskuuta (9)
- ▼ helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2018
(11)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (6)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
... sanoi jänis pakkasella. Pystytkö kommentoimaan?
-
Aurinko paistoi päivällä niin ihanasti meidän pihamme ison hevoskastanjan oksille, että se oli pakko kuvata ja vaihtaa kuva vielä otsikkukuv...
-
Etsin erästä vanhaa valokuvaa ja tällainen aarre tuli vastaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se on tullut, minne mennyt, saati tie...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan! Ethän kuitenkaan ole anonyymi?