Tänäänkin ihanaa aurinkoa!

Kehun itseäni, kun keksin aloittaa uuden käsityölajin, ryijyn. Pieni ryijy on Suomen käsityön ystävien malliston yksi perinneryijyistä, jonka nimi on Porvoon viirikukot. Mallia on saatavana myös suurena, mutta jo on täysi työ tällekin noin puoli metriselle paikka. Nyt olen jo vähän pitemmällä eli suunnilleen rivillä 12. Tätä on todella mukava ja rentouttavaakin tehdä.

Otin tänään toisenkin kuvan, mutta jostain syystä se ei suostu siirtymään puhelimesta.Tässä näyttää olevan jotain muutakin outoa, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.

Muoks, Nyt sain toisenkin kuvan siirrettyä.

Kässämummo ahertaa

Kun harrastan kutomista eli neulomista, eivät omat jalat ja kädet kaipaa määrättömästi uusia sukkia ja kintaita, olen harrastanut jo pitkään hyväntekeväisyyttä. Tänään jälleen postiin lähti laatikollinen villasukkia. Kudon ihan vaan perusmallilla, mitä nyt joskus vähän pitsiä tai raitoja, vaikka erityisesti tykkäänkin valmiista raitalangoista. Harrastus on minulle hirmutärkeä, sillä näin saan vetreytettyä jäykistyneitä sormiani ja heräteltyä itseni aamulla uuteen päivään. Ja onhan se tieteellisestikin todistettu, että käsityöt rentouttavat ja tekevät hyvää aivoille.

Tätä lankaa kauhistelin maailman rumimpana, mutta kyllä se loppujen lopuksi paikkansa valmiissa sukissa puolustaa. Tähän tuli tahtomattani raitoja, jotka eivät kuvassa näy. Minua harmittaa sadan gramman sukkakerä, josta ei riitä aina edes tavalliseen naisten kahteen sukkaan. Ymmärrän kyllä kaupalliset syyt. Kun on pakko ostaa kaksi kerää, on se aina kannattavampaa kuin yhden kerän myynti. Luulisin.

Aloittelin uutta käsityötekniikkaa eli ryijyn tekemistä. Se on vasta niin alkutekijöissä, etten kehtaa edes kuvaa näyttää, mutta perästä kuuluu tai siis näkyy. Ompelemalla tehtäväa pientä perinneryijyä varmaan teen monta kuukautta, ellen vuotta.

Tänään sain lapsenlapsen, tietotekniikkaa opiskelevan nuoren herran katsastamaan konettani. Moni asia ratkesi, mutta edelleen jäi yksi haamuprofiili facebookiin suureksi harmikseni. No, siellä on ja pysyy, kun aikojen saatossa ja koneen vaihdossa on salasanakin kadonnut. Iltapäivä joka tapauksessa oli ainakin minun mielestäni mukava.

Aurinkoa!

Aurinko paistoi päivällä niin ihanasti meidän pihamme ison hevoskastanjan oksille, että se oli pakko kuvata ja vaihtaa kuva vielä otsikkukuvaksikin. Olkoon nyt siinä vähän aikaa, vaikkei se näytä yhtä onnistuneelta kuin livenä. Ei voi mitään, mutta kevättä tekee. Pihatie tosin oli umpijäinen, mutta olenkin näinä päivinä lainannut isännän rollaattoria, jolla on turvallista  mennä postilaatikolle ja kompostille.

Päivitin vähän Anna-sivua eli lisäsin Annan sisarukset, joista varmaan tunnetuin oli Tasavallan presidentin äiti,

Unessa tuttuja ja vieraita

Olen parina viime yönä nukkunut tosi hyvin, mutta nähnyt outoja unia. Minulla oli entiseen aikaan työkaverina muuan Ulla, joka oli topakka myyntisihteeri. Ullan hersyvän naurun kaikki asiakkaatkin tunsivat. Nyt minä kuulin sen unessa. Emme ole olleet tekemisissä varmaan pariinkymmeneen vuoteen. En edes tiedä, onko hän elossa vai ei; eläkkeellä nyt varmaan ainakin. Mitään yhteyttä toden ja unen välillä ei ole. Kuten ei ole toisenkaan unen laita. Olin toimittajana Ikaalisten musiikkijuhlilla. Kävelin paljain varpain hiekkakentällä ja nurmikolla ja laadin siinä juttuani. Saatoin haastatellakin joitakuita ihmisiä, mutta ilmeisesti en tavannut ketään tuttuja. En muista, onko Ikaalisissa musiikkijuhlia tai ainakaan sillä nimellä. Paikkakunnalla olen käynyt kerran, kun joku myyntikokous tai vastaava oli siellä kylpylässä. Siitäkin on yli 20 vuotta aikaa. - Viime yönä, jos unta näin, niin en ainakaan muista, kuten en yleensäkään uniani.

Tämä kuva on pakko vielä laittaa tänne noiden henkiin heränneiden pikkuisten lehtien takia. Ja siksi, että tällä menolla ei enää juuri lumikuvia taida syntyä.  En muista kukan nimeä, mutta sillä on tapana pudottaa lehdet aina talveksi ja aloittaa keväällä ikään kuin puhtaalta päydältä. Kerran se on kukkinutkin, joten olisi kiva tietää myös nimi.

Nyt kirjoitan vielä muutamana rivin Anna-sivulle. Huomasin muuten, että joku on aloittanut blogin pitämisen Anna Olsonin resepteistä. Se en ole minä.

Aloitin uuden sivun

Kun en vielä tohdi kirjoittaa uudesta kirjastani, se näet on vasta alkutekijöissään, niin kirjoitanpa vanhasta. Avasin tänne oman sivun vuonna 2016 ilmestyneen kirjani sankarittarelle Anna Olsonille. Kirjan kansikuva näkyy tässä oikeassa laidassa eli kirjaa saa mielellään myös ostaa.

Täydennän sivua vähitellen, mutta jos joku facebook-kaverini, tai vaikkei olisikaan, lukee siellä tarinoita Annasta, niin samoja tekstejä ei tänne tule. Tai niin ainakin arvelen nyt, kun vasta kirjoitin lyhyen avauksen sivulleni.

Vielä mahtuu lunta, vähän

Onneksi asutaan omakotitalossa. Vaikka lumelle on vielä tilaa, on uutta mietittävää. Nyt näet seuraava jännitettävä on seuraavien päivien suojakeli. Tuleeko lumet katolta? Hajoaako terassin katto? Onko piha liukas? Kaatuuko mummu? Joko pian pääsee kuvaamaan muutakin kuin lumikasoja? Sitä odotellessa vielä kerran vielä tämä luminen kuva.

Jopas sattui

Narisin jo fb:ssä siitä, miten satutin eilen polveni syyttä suotta. Mies hankki linnun- ja jäniksenruokaa lopputalveksi ja säkit jäivät terassille. Hänestä ei ole niiden kantajaksi, mutta kiltti taksikuski oli nostanut ne ovipieleen. Siitä sitten minun tehtäväni oli raijata ne oven sisäpuolelle ja tyhjentää laatikoihin säilöön (ja hiiren nakerrettavaksi myös). Jotain siinä sitten kävi, kun eilen ja vielä koko tämän päivänkin on  polvi ollut tosi kipeä. Eilen en edes sisällä pystynyt kävelemään ilman keppiä. En ole tyytyväinen. Onneksi nyt ei tarvitse kävellä muualle kuin postilaatikolle ja linnunruokinnalle. Sopisi tämän lumentulonkin jo loppua. Päivä on mennyt pääasiassa tyhjän toimittelussa, varsinkin kun polvi ei juuri muuta suvaitse.

Yksi huomio tästä päivästä:

Kävin äsken katsomassa netpostilaatikkoa. Kappas vaan, rouva sai jo syyskuulle kutsun tutkimuksiin. Paras merkitä päivä joka almanakkaan, ettei vaan unohdu.

Toinen huomio

oli Keski-Uusimaa-lehden juttu, jossa kerrottiin Halosenniemen museon saaneen kirjelahjoituksen. Kirjeessä oli puhetta Pekka Halosen maalaamasta alttaritauluista. Taulu, joka maalattiin Kotkan kirkkoon 1890-luvun lopulla, maalattiin meidän tuvassamme. Halosenniemestä ei vielä ollut tietoakaan ja Haloset olivat vuokralla tuossa naapurissa Kallio-Kuninkalassa, silloisessa Kalle-Kuninkalassa. Kun korkea taulu ei mahtunut matalaan pirttiin, vuokrasi taiteilija meidän Perttilän avaran tuvan siihen tarkoitukseen, jossa tosin enempää mieheni kuin minunkaan sukua ei siihen  aikaan asunut. Kirje tosin liippasi läheltä, sillä sen kirjoittaja oli mieheni isoisä. Klikkaamalla kuva suurenee, mutta en kopioi koko juttua tekijänoikeudellisistä syistä.

Vielä yksi huomautus: kun nurisen siitä, etten tykkää anonyymeistä kommentoijista, niin se ei toivottavasti estä kestään lukemasta blogia. Kommentoidakin voi nimimerkillä, vaikka miten keksityllä, ellei halua kertoa omaa nimeään, Minä en häpeä nimeäni. Älä sin äkään. Täällä nyt vain on tapana blogata nimimerkillä.

Kevättä odotellessa

Se oli jo kynttilänpäiväkin. Lumikinokset sen kun kasvavat. Tänään ei lunta satanut, mutta huomenna sitä taas saadaan. Onnea on se, ettei tarvitse vaeltaa lumisilla kaduilla, vaan retki postilaatikolle riittää. Ja siinä onkin tarpeeksi. Tai no, kompostorillakin on käytävä - sinne olisi tänään jo ollut asiaa, mutta laiska emäntä jätti sen huomiseksi. Huomenna on tiedossa lyhyt sähkökatkokin sekä aamulla että iltapäivällä. Ehkä silloin on sopiva hetki ulkoilla.

Tämä on se päivä, jolloin tuli tieto Matti Nykäsen ja Ismo Kallion kuolemasta. Kumpikin oli omalla tavallaan merkittäviä. Kalliosta muistan hänen roolinsa Kaupunginteatterin musicalissa "Seis maailma - tahdon ulos". Vuotta en muista, mutta koulun kanssa sitä käytiin katsomassa joskus 60-luvulla. Takana oli pitkä ura lahjakkaana näyttelijänä, muunakin kuin vara-Manuna.

Rauha heille ja hyvää matkaa. Kuten tänään on monessa mediassa toivotettu: Matti, lennä Matti, lennä taivaaseen. Moni on myös huomauttanut, että Nykäsen suuruuden aikana olisi urheilujohtajillakin pitänyt olla parempi tieto ja taito esimerkiksi hänen ADHD-sairaudestaan. Taito ja ymmärrys tukea.