torstai 28. maaliskuuta 2019

Hymyä huuleen

No, sain kuin sainkin laskurin toimimaan ja olen iloinen. Kiitos kaikille kävijöille! Kommenttejakin vielä voisi jättää, kiitos!

Tämä ei ole omakuva, vaan isäni isoäiti Sipoon Martinkylän Falckeja, Henrika Sofia, jonka sukuun olen niskat kipeinä viime päivinä yrittänyt perehtyä. Sohvi-isoisoäiti avioitui ensin vaarini sedän kanssa, joka sairastui ja kuoli nuorena, kuten perheen kaksi pienokaista. Sohvi sitten avioitui miehensä pikkuveljen kanssa, joka olikin kymmenkunta vuotta nuorempi, alle 2-kymppinen. Näistä tulisimmin vaarini vanhemmat August Reinhold ja Henrika Sofia.

Tiukan näköinen täti ja kuulemma sitä olikin, sen vähän mukaan, mitä isä on tästä rusthollarin tyttärestä kertonut. Minulla on muutama kujva, missä hän esiintyy, eikä hymyn häivettä näy kasvoillaan. Palaan asiaan, kun saan kahlattua sukutaulut tarkkaan läpi. Sain siis valmista materiaalia, josta nyt yritän saada jotain tolkkua omaan pieneen päähäni.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Eikö kukaan käy täällä?

Kävijälaskurista päätellen ei kukaan koskaan käy täällä. Nyyh... Eihän mulla mitään tärkeää sanottavaa ole, mutta olisi kiva tietää edes se, toimiiko laskuri vai ei, heh-he.

Lähettelin eilen naapurin rouville vanhoja kuvia, joista tämä on ylivoimaisesti vanhin, peräisin jostain 1900-luvun alkupuolelta. Se kuvaa meidän pihapiiriämme. Päärakennus on vasemmassa laidassa ja vinottain keskellä on jo purettu navetta sekä koko joukko tuntemattomia ulkorakennuksia. Vanha savusauna on ilmeisesti tuo vähän keskiviivasta oikealla oleva rakennus, Se purettiin 2000-luvun puolella. Viimeiset vuosikymmenet se ei toiminut saunana, vaan oli remontoitu asuinrakennukseksi. Siinä oli meidänkin aikanamme vuokralaisia. Taustalla näky Tuusulanjärvi ja metsäinen mäki, joka nykyisin on melko tarkkaan rakennettu. Onneksi sentään vähän puistomaista maisemaakin on jäljellä. Valitettavasti vanhasta postikortista skannaamaani kuvaa en saa tai osaa muokata tämän skarpimmaksi, mutta ainakin minulle se on aarre vanhoilta ajoilta.


maanantai 25. maaliskuuta 2019

Mukavaa viikkoa meille kaikille!

Kuuntelen toisella korvalla kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Se on hieno juttu, että näin pääsee seuramaan ajankohtaisia asioita! Tosin en tiedä, onko nyt tulossa mitään erityistä tällaisen eläkeläismuorin  kannalta, mutta kuuntelenpa nyt kuitenkin.

En ole koskaan osallistunut aktiivisesti politiikkaan, mutta kylläkin seurannut aktiivisesti.  Aikanaan työkuviot eivät olisi sitä sallineet, ei aika eikä luultavasti myöskään esimiesten mielipiteet. Nyt olen liian vanha aloittamaan, vaan ei estä seuraamista. Ja aina olen äänestänyt. Niin nytkin, vaikka joskus tuntuu, että puolueet loppuvat kesken...

Nyt kun vaalit lähestyvät, tuntuu ilmapiiri kiristyneen kauhistuttavalla tavalla. Ensin hyökätään ulkoministerin kimppuun, sitten afro-suomalaisen ehdokkaan kimppuun. Tähän asti poliitikot ovat saaneet toimia rauhassa ilman että tarvitsee pelätä terveytensä, saati henkensä puolesta.

Menen seuraavaksi kirjoittamaan pätkän Anna Olsoni-sivulle.



sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ihanuudet tulivat

Tässä ne ovat: kevään ensimmäiset lumikellot. Kevät, kevät!  --- Ihan ei sinivuokko kuki, mutta ennakoidaan tulevaa otsikkokuvassa.


Eikä pelkästään kevät ilahduta, vaan myös nämä huikeat astiat, jotka tulivat viime viikolla. Nämä ovat porvoolaisen Vajan tuotteita (https://vaja.fi). Tilasin ne nettikaupasta, joka on erikoistunut pääasiassa suomalaisiin tuotteisiin, nimeltä Kuvio Shop (https://kuvioshop.fi). Näistähän jo mainitsinkin aikaisemmin täällä, mutta nyt ne siis tulivat. Mukien ja rasian lisäksi tilasin mm. teetä ja suklaata.

Kun olen koko ikäni palvellut kotimaista taloustavarateollisuutta, niin tämä uusi pienyrittäjä ansaitsee ainakin minun mielestäni kaiken mahdollisen tuen. Tuotteet todella tehdään Suomessa eikä missään merten takana, kuten esimerkiksi Arabiat, jotka tulevat ainakin Thaimaasta ja Romaniasta nykyisin. Sitä paitsi nämä tosissaan viehättävät silmääni ja istuvat mukavasti käteen. Ei halvinta mahdollista hintaa, mutta mielelläni maksoin mitä pyysivät ;-)





keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kevätpäiväntasaus

Tänään alkaa sitten kevät virallisesti. Räntää kylläkin sataa. Minä juhlin päivää vaihtamalla mullat muutamalle kukalle. Kliivia-poloinen ei ole kukkinut moneen vuoteen, mutta jospa se tästä piristyisi. Ruukkua en vaihtanut. Tämän pitäisi kuukalenterin mukaan omla sovelias päivä ja siksi kylvin Uudenseelannin pinaattia jaxchiliä. Tai siis kylvän. Pinaatin siemenet ovat vielä liossa. Kolmas kylvös on tomaattikokeilu viipaleista. Jotkut onnistuvat, toiset eivät.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Uusi viikko, hyvä mieli

Viikko alkoi hyvissä merkeissä. Tosin huomenna ehkä saan ei-niin-hyviäkään uutisia. Onneksi tänään on tänään ja huominen kantakoon huolen omista murheistaan.

Jahas, siirsin tänne yhden kuvan. Ei se ainakaan tähän postaukseen tullut, vaan lennähti ties minne. Kännykän piķkunäytöllä en yritäkään etsiä sitä. ----

Uusi yritys ja nyt kuvan siirto onnistui, kun tulin pöytäkoneelle. Nämä ihanat Sievin hollannikkaat eivät kuitenkaan olleet minulle, mutta sivat uuden kodin. Siitä minulle tuli hyvä mieli. Malli on varmaan hyvä, mutta hivenen kapea turpoaviin jalkoihini. Kaikin puolin olen muuten ollut tyytyväinen Sievin kotimaisiin kenkiin, enkä tätäkään koe hutiksi, varsinkin kun jalkineet menevät todella niitä tarvitsevalle. Mutta eikös ole nätit?


Sen kunniaksi tein itselleni yhden hyvän ostoksen. Ehkä vähän lohdutukseksi, jos sellaista tarvitaan ja siksikin, että tasapaino säilyy...

Vaja-merkkiset astiat ovat supisuomalaisia ja Suomessa valmistettuja. Niitä myy Kuvioshop (https://kuvioshop.fi) -niminen nettikauppa, joka on erikoistunut nimenomaan suomalaisiin tuotteisiin, vaikka tosin myy joitakin, hyvin valikoituja ei-suomalaisia Arabian astioita, kuten Muumi-mukeja.

Nämä tehdään Porvoon suunnalla. Tekijät ovat ex-arabialaisia, jotka ilmeisesti veivät tieto-taidon lisäksi myös joitakin laitteita, kun Arabia lopetti tuotannon kotimaassa.



Olen pitkään haaveillut näistä sinisistä mukeista ja nyt sitten tilasin. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan itse haluan tuoda kotimaisen nuoren, uuden valmistajan nimen esille. Kun ikäni ja työurani palvelin kotimaista teollisuutta, ei vanha koira pääse eroon karvoistaan, ei haluakaan.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Omat kirjat - näitä saa edelleen

Tämähän nyt on harmaa kuva. Tuli vain perjantain kunniaksi niin sanotusti mieleen mainostaa omia kirjojani. Kahta aikaisempaa on edelleen saatavissa, kuten myös tuota viimeistä Anna Olsonia. Perttilä kertoo meidän talostamme ja lähitienoista. Mattila puolestaan on kertomus vaarini isoisän ja -isoäidin kotimaisemista Mattilasta, jossa Sibeliuksetkin siihen aikaan olivat hyyryläisinä.



Tämä siis on ihan itse maksettu mainos!

torstai 14. maaliskuuta 2019

Iloa vielä uudestaan!


Kehuin jo aikaisemmin fb:ssä hyvää lautasostostani. Ihanat Kati Tuominen-Niittylän lautaset tulivat jo maanantaina toimitettuna ihan kotiovelle, kun hyödynsin Finnish Design Shopin naistenpäivän tarjousta.

Tänään nettikauppa raportoi, että jokaisesta naistenpäivän tilauksesta se lahjoitti 10 e Naisten pankille. Saalis eli lahjoitettu rahasumma oli liki 15 000 euroa! Tämä lämmitti minuakin, sillä olen muutenkin Naisten pankin tukija ja kuukausilahjoittaja.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Uutta lunta vanhan surmaksi


Se on vielä talvi, vaikka aurinko yrittää paistaakin milloin pilvien lomasta, milloin kirkkaalta taivaalta. Jossain päin on kuulemma miinus 30 astetta pakkastakin ensi yöksi. Vielä ei kannata vaihtaa otsikkokuvaa keväiseksi, vaikka mieli tekisi. Mutta kyllä vanha kansa tietää. Uusi lumi on vanhan surma.

Päivitin viime käynnillä vähän Anna Olsoni sivua. Jatkan taas.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Naistenpäivä plus


Olipa eilen tapahtumia. Hallitus erosi, sote meni puihin ja vietettiin naistenpäivää. Sen kunniaksi isäntä toi kotiin komean kakun. Minä juhlistin päivää ostamalla meille uudet ruokalautaset ihan arkikäyttöön. Laseja pitäisi vielä hankkia, sillä viime aikoina me huonokätiset olemme pudottaneet ja rikkoneet monta  Kerttu Nurmisen suuunnittelemaa Verna-lasia. Mielestäni ne ovat parhaita mahdollisia arkilaseja.  Niitä ei enää saa kuin hyvällä onnella kirpputorilta. Tänään täydensin sukkalankavarastojani, joten nyt on sitten ostokset tehty vähäksi aikaa.

Eilen oli ollut Suomen naisyhdistyksen merkkipäiväjuhla. Ehkäpä kirjoitan yhdistyksestä muutaman sanan Anna Olsoni-sivulle. Perhedyin nimittäin yhdistyksen syntyhistoriaan kirjojani kirjoittaessani. Aleksandra Gripenberg, joka oli yksi yhdistyksen voimahahmoista, oli myös Annan tukija.

Hesarissa oli eilen iso juttu naisten pahoinpitelystä perheväkivallan uhreina. Samaan tuskalliseen asiaan törmäsimme mekin, ei ihan lähimmässä piirissä, mutta kuitenkin kirpaisevan lähellä. En uskalla avata asiaa tämän enempää. Sen sanon vain, että asia kosketti syvältä. Asia liittyy myös tunnisteeseen terveys ja sairaus, mutta siitäkään ei enempää.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Laskiaissunnuntaita, iltaa.


Tänään ihastelin aurinkoista laskiaissäätä ikkunasta. Näytti olevan upea hankikanto, kun väkeä vaelsi lasten, pulkkien ja koirien kanssa meidän ohi kyläkoulun laskiaisriehasta.

En valita, sillä kahvittelin - itse asiassa joimme teetä - ja juttelin lähes koko iltapäivän entisen koulukaverin kanssa. Lukiota emme enää käyneet yhdessä, vaan hän vaihtoi ns. parempaan kouluun, mutta tietenkin muistelimme monia keskikouluaikaisia luokkatovereita. Viimeksi tapasimme kai vähintään pari vuotta sitten, joten on tässä kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Hänkin jäi eläkkeelle ja  väitteli tohtoriksi ja on tehnyt uutta uraa alansa asiantuntijana maailmalla.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Saas nähdä miten maaliskuu alkaa

Kaivoin muutama päivä sitten pakkasesta kaksi karitsan potkaa ja tein vielä sopivaa talviruokaa, vaikka kevättä miten olisi almanakan mukaan tulossa. Vuokaan meni ensin kaksi rasiaa hapankaalia, runsaasti valkosipulin kynsiä, muutama porkkana ja kaksi isoa sipuli viipaleina. Nesteeksi vettäja lihafondia ja päälle sulaneet potkat. Nämä sitten hautuivat useamman tunnin uunissa 150 asteessa ja hyvää tuli. Nyt en ottanut kuvaa, muta vanhaa kuva-arkistoa tutkiessani huomasin, että tämä on selvästi yksi meidän lempiruoistamme. Hyvää tuli - söimme sitä kolmena päivänä. Se kannattaa huomata, että lihat on hyvä perata luistas erilleen jo ensimmäisenä päivänä.

Kuvasin pihapolkua aamulla, kun kävin viemässä linnuille ja oraville siemeniä. Liukasta ja jäistä on. Vielä kun tähän on ennusteen mukaan luvassa lunta päälle, niin huh-huh. Olen viime ajat ajellut postilaatikollekin talon rollaattorilla. Muuten ei ole toivoakaan pysyä jaloillaan, mutta kyllä tämä tästä kevääksi muuttuu.