Naistenpäivä plus

Olipa eilen tapahtumia. Hallitus erosi, sote meni puihin ja vietettiin naistenpäivää. Sen kunniaksi isäntä toi kotiin komean kakun. Minä juhlistin päivää ostamalla meille uudet ruokalautaset ihan arkikäyttöön. Laseja pitäisi vielä hankkia, sillä viime aikoina me huonokätiset olemme pudottaneet ja rikkoneet monta  Kerttu Nurmisen suuunnittelemaa Verna-lasia. Mielestäni ne ovat parhaita mahdollisia arkilaseja.  Niitä ei enää saa kuin hyvällä onnella kirpputorilta. Tänään täydensin sukkalankavarastojani, joten nyt on sitten ostokset tehty vähäksi aikaa.

Eilen oli ollut Suomen naisyhdistyksen merkkipäiväjuhla. Ehkäpä kirjoitan yhdistyksestä muutaman sanan Anna Olsoni-sivulle. Perhedyin nimittäin yhdistyksen syntyhistoriaan kirjojani kirjoittaessani. Aleksandra Gripenberg, joka oli yksi yhdistyksen voimahahmoista, oli myös Annan tukija.

Hesarissa oli eilen iso juttu naisten pahoinpitelystä perheväkivallan uhreina. Samaan tuskalliseen asiaan törmäsimme mekin, ei ihan lähimmässä piirissä, mutta kuitenkin kirpaisevan lähellä. En uskalla avata asiaa tämän enempää. Sen sanon vain, että asia kosketti syvältä. Asia liittyy myös tunnisteeseen terveys ja sairaus, mutta siitäkään ei enempää.

Tänäänkin ihanaa aurinkoa!

Kehun itseäni, kun keksin aloittaa uuden käsityölajin, ryijyn. Pieni ryijy on Suomen käsityön ystävien malliston yksi perinneryijyistä, jonka nimi on Porvoon viirikukot. Mallia on saatavana myös suurena, mutta jo on täysi työ tällekin noin puoli metriselle paikka. Nyt olen jo vähän pitemmällä eli suunnilleen rivillä 12. Tätä on todella mukava ja rentouttavaakin tehdä.

Otin tänään toisenkin kuvan, mutta jostain syystä se ei suostu siirtymään puhelimesta.Tässä näyttää olevan jotain muutakin outoa, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.

Muoks, Nyt sain toisenkin kuvan siirrettyä.

Kässämummo ahertaa

Kun harrastan kutomista eli neulomista, eivät omat jalat ja kädet kaipaa määrättömästi uusia sukkia ja kintaita, olen harrastanut jo pitkään hyväntekeväisyyttä. Tänään jälleen postiin lähti laatikollinen villasukkia. Kudon ihan vaan perusmallilla, mitä nyt joskus vähän pitsiä tai raitoja, vaikka erityisesti tykkäänkin valmiista raitalangoista. Harrastus on minulle hirmutärkeä, sillä näin saan vetreytettyä jäykistyneitä sormiani ja heräteltyä itseni aamulla uuteen päivään. Ja onhan se tieteellisestikin todistettu, että käsityöt rentouttavat ja tekevät hyvää aivoille.

Tätä lankaa kauhistelin maailman rumimpana, mutta kyllä se loppujen lopuksi paikkansa valmiissa sukissa puolustaa. Tähän tuli tahtomattani raitoja, jotka eivät kuvassa näy. Minua harmittaa sadan gramman sukkakerä, josta ei riitä aina edes tavalliseen naisten kahteen sukkaan. Ymmärrän kyllä kaupalliset syyt. Kun on pakko ostaa kaksi kerää, on se aina kannattavampaa kuin yhden kerän myynti. Luulisin.

Aloittelin uutta käsityötekniikkaa eli ryijyn tekemistä. Se on vasta niin alkutekijöissä, etten kehtaa edes kuvaa näyttää, mutta perästä kuuluu tai siis näkyy. Ompelemalla tehtäväa pientä perinneryijyä varmaan teen monta kuukautta, ellen vuotta.

Tänään sain lapsenlapsen, tietotekniikkaa opiskelevan nuoren herran katsastamaan konettani. Moni asia ratkesi, mutta edelleen jäi yksi haamuprofiili facebookiin suureksi harmikseni. No, siellä on ja pysyy, kun aikojen saatossa ja koneen vaihdossa on salasanakin kadonnut. Iltapäivä joka tapauksessa oli ainakin minun mielestäni mukava.

Viimeiset joulukukat

Kas, kun leikkasin surkeaksi menneen joulukukan leikkokukaksi maljakkoon, niin sehän  virkistyi silmissä. Muistin virkistykseksi otan sen hetkeksi tännekin, vaikkei kuva kovin kaunis olekaan.

 - Tämä bloggausmuistin palauttaminen käy todella hitaasti, varsinkin kun olen pöytäkoneella vain hetken yleensä vasta illansuussa tai illalla. Kännykkäruutu on toivottoman pieni ja kirjoittaminen työlästä. Nyt askartelin hetken blogilistan ja sitä ennen laskujen maksun kanssa. Tein aamulla impulssioston: ostin pienen ommeltavan ryijyn. Joskus pikkulikkana olen ommellut ryijytyynyä ja nyt pitää palauttaa sekin taito mieleen. Odotan jännityksellä postia.

Lunta on tullut ja lisää luvattu. Kun aamulla kävin kompostorilla, oli lunta polulla sen verran, että apuneuvo oli jätettävä matkan puoliväliin. Rollaattori on kätevä, kun kompostiastia mahtuu juuri sopivasti tuohon koriin ja roskapussi kahvaan. Tämä on varsinaisesti isännän kulkupeli, mutta käytän sitä itsekin mielelläni juuri näillä reissuilla varsinkin jos on pelkoa liukkaasta tiestä.