Anna Olsoni, pappilanneidistä kamreerskatädiksi

Tässä on kirjani päähenkilö Anna Olsoni (myöh. Olsoni-Quist).

Kirja Anna Olsoni pappilanneidistä kamreerskatädiksi julkaistiin 2016 (ISBN 978-952-235-993-3) ja se kertoo Suomen ensimmäisen kotitalousopettajan tarinan eli faktaa, mutta myös fiktiota Annan elämästä.

Anna Kristina Magdalena syntyi Laatokan rannalla Sakkolan pitäjässä v. 28.8.1864 ja kuoli Helsingissä 19.8.1943. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti toisessa Laatokan rannan pitäjässä eli Kurkijoella, jossa isä Olsoni toimi kirkkoherrana, siis Adolf Emerik Olsoni.

Kirjoitan tänne palasi Annan elämästä. Moni saattaa muistaa hänen keittokirjansa, joka oli ensimmäinen  Suomen oloihin kirjoitettu teos. Kirja ilmestyi ensin ruotsiksi ja pian myös suomeksi ja sai myöhemmin ns. hienompaan ruoanlaittoon keskittyvän toisen osan. Teoksia käytettiin vielä 1920-luvulla oppikirjana monissa kotitalousalan kouluissa.

Anna-tyttönen olisi halunnut kouluun, mutta isä-rovasti oli toista mieltä. Hänestä tyttären pitäisi valmentautua kotona tullakseen jonain päivänä jonkun isonveljen huushollerskaksi. Tämä ei lahjakasta tyttöä miellyttänyt. Kouluihin pääsy tosin ei tytöillä tuohon aikaan, 1800-luvun toisella puoliskolla, ollut mikään itsestään selvyys, vaikka esimerkiksi kansakouluja ruvettiin perustamaan pitkin maata ja taisipa tyttökoulutkin olla totta jo muutamissa kaupungeissa. Ensimmäiset tyttökoulut oli muuten perustettu jo paljon aikaisemmin Katariina Suuren toimesta Viipuriin.

Ruustinna-äiti, Gustava Maria, o.s. Gräsbeck, oli taitava emäntä, joka koulutti hyvion myös tyttärensä. Kerrotaan, että Anna jo 12-vuotiaana pystyi huolehtimaan Kurkijoen pappilan taloudesta vanhempien matkojen aikana. Kumpikin vanhemmista edusti vanhaa itä-suomalaista pappis- ja virkamiessukua, joten voi hyvin olettaa, että vierailuja tehtiin esimerkiksi äidin kotipappilaan Joroisiin, jossa vaikuttivat isoisä Gustaf Gräsbeck ja isoäiti Hedvig Gustava Järnefelt. Toinen isoisä oli Kerimäellä syntynyt kruununvouti Carl Fredrik Olsoni ja isoäiti Sophia Magdalena Ahnger, joka puolestaan oli kotoisin Rautalammilta. 

Olsonien lapsikatras

Anna Olsonilla oli seitsemän sisarusta. Vanhin oli Bilga Lindh, joka avioitui lääninmaanmittausinsinööri, kamarineuvos Knut Lindhin kanssa. Bilga oli Annaa 13 vuotta vanhempi. Bilgan tyttärenpoika Gunnar puolestaan oli Annan Valborg-tyttären puoliso.

Alfhild Vallenius oli naimisissa kollegansa, maisteri Otto Robert Vilhelm Valleniuksen kanssa. Molemmat olivat Porvoon lyseon opettajia. 

Seuraava sisarus oli Artur Emerik Olsoni, joka oli varatuomari ja naimisissa Jenny Nieländerin kanssa. Heidän lapsistaan ainakin kaksi oli Pelastusarmeijan johtohenkilöitä, Adolf Emerik vaikutti sekä Pietarissa että Suomessaq.

Alheidin Hildenin puoliso oli agronomi Erik Teodor Hilden. Gertrud Maria Relanderin puoliso oli maanviljelysneuvos ja Kurkijoen maanviljelyskoulun johtaja Ewald Kristian Relander ja poikansa tasavallan presidentti Lauri Kristian R.

Carl Gustaf Olsoni oli rovasti ja mm. Kurkijoen kappalainen ja Helsingin Diakonissalaitoksen ensimmäinen pastori. Puoliso oli Elli Öhqvist. Heidän lapsistaan Emerik oli kirjailija ja kirjastonhoitaja; Hertta Mukula oli mm. Marttaliiton johtokunnan jäsen ja suuren harjoittelutilan emäntä; Kaarlo Olsonen oli FM ja opettaja useissa kansanopistoissa; Ellen Siivonen oli kotitalous- ja puutarhaopettaja; Kerttu Olsonen, myöh. Wartiainen oli hänmkin kotitalousopettaja ja mm. Kotitalous-lehden päätoimittaja; Ulla Hurmalainen oli lastentarhanopettaja.

Seuraavaksi syntyi Anna Kristina Magdalena ja hänen jälkeensä vielä kaksi lasta, Eva Pesonius ja Ismael Olsoni, joka oli lääkäri. 

Annan ja Aloys Quistin perhe

Anna avioitui Anton Aloys Quistin kanssa kesällä 1894. Anton oli suorittanut kameraalitutkinnon Helsingin yliopistossa ja sai viran Viipurin lääninkonttorista. Annan työsuhde, sopimuksen mukaan,  jatkui vielä vuoden loppuun Helsingissä, mutta syksy oli varmasti raskasta aikaa. Keittokoulu oli muuttamassa uusiin tiloihin ja johtajatar itse oli raskaana. Vasta vuoden 1895 alussa hän pääsi muuttamaan uuteen kotikaupunkiin. Lapsi syntyi keväällä.

Perheeseen syntyi nopeaan tahtiin seitsemän lasta. Kaksi pojista, August ja Jorma, olivat upseereita ja kohosivat aikaa myöten eversteiksi. He suomensivat nimensä Kuistioksi. Tyttäristä Anna oli musiikinopettaja ja Valborg kotitalousopettaja. Karin ilmeisesti oli perheenäiti. Greta-tytär kuoli pienenä. Samoin kävi Kalle-pojalle, joka menehtyi varusmiespalveluksen aikana, muistaakseni aivokalvontulehdukseen. 

Aloys Quist kohosi Viipurin kaupunginkamreeriksi jo 1904 ja oli virassa aina eläköitymiseensä asti, joka tapahtui 1931. Sen jälkeen hän toimi ainakin Alfa-taloyhtiön isännöitsijänä ja seurakuntansa taloudenhoitajana, kummassakin toimessa aina siihen asti, kun Viipurista oli lopullisesti lähdettävä 1944. 

Suomen Naisyhdistys 

perustettiin keväällä 1884 nimellä Förening för förbättrande af qvinnans ställning - Yhdistys naisen aseman parantamikseksi. Puheenjohtajaksi valittiin Elisabeth Löfgren. Juuri Naisyhdistyksen stipendiaattina Anna Olsoni lähetettiin keväällä 1890 Ruotsiin ja Englantiin opintomatkalle ja sen toimesta perustettiin Helsinkiin Kasvatusopillinen Keittokoulu 1891. Anna toimi neljä vuotta koulun johtajattarena eli siihen asti, kunnes muutti Viipuriin.  Anna liittyi Naisyhdistyksen jäseneksi heti palattuaan Englannista eli lokakuussa 1890. 

Avioliitto Anton Aloys Quistin kanssa juhannuksena 1894

vei Annan Viipuriin, mutta vasta sen jälkeen, kun työsuhde Helsingissä oli päättynyt vuoden vaihteessa. Ensimmäinen lapsi August eli Aloys Josef August Immanuel syntyi jo keväällä, joten kaikesta päätellen viimeinen Helsingin syksy oli todella rankkaa aikaa. Opetustyön ja raskauden lisäksi Anna järjesteli koulunsa muuttoa.