Vanha kortti, vanha pää

Etsin erästä vanhaa valokuvaa ja tällainen aarre tuli vastaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se on tullut, minne mennyt, saati tietoa miten se on minulle joutunut. Kuva löytyi kuvavarastoni syövereistä, ei korttia. Kun tietokone meni vaihtoon, sekaantuivat myös kaikki tiedostot. Ne onneksi saatiin pelastettua, mutta suurella vaivalla ja esimerkiksi osa albumeista katosi, samoin kuvankäsittelyt ja sähköpostiohjelmat muuttuivat. Onneksi sentään tärkeät teksti- ja kuvatiedostot säilyivät. En ole ehtinyt enkä jaksanut paneutua tähän uuteen koneeseen.

Iloa ja sitä muuta

Hei taas! Tässä on aika mennyt terveysongelmien kanssa, ei tosin tällä kertaa omien. Lääkäriaikoja on hankittu ja lähetteitä sumplittu ja ihmetelty suuresti julkisen terveydenhuollon toimia. Toivottavasti nyt on asiat menossa eteenpäin, mutta luultavasti ei kuitenkaan parempaan suuntaan. Se on se tämä vanheneminen.

Uuden kirjoittamisen kimppuunkin melkein jo pääsin, kun luulin saaneeni historiikin pois kynsistäni. Kuvien kanssa jouduin vielä sähläämään muutamaankin kertaan. Nyt toivon, että seuraavan kerran näen eepoksen taittoversiona tai vielä mieluummin valmiiksi painettuna.

Lokakuussa mennään

Terve taas! Kirjoittaminen tänne on jäänyt vähiin, mutta eipä täällä lukijoitakaan käy. Käykö ketään?

Yritin siirtää tämän kuvan otsikkokuvaksi, mutta enpä osannut. Villiviinihän se tässä oli vielä muutama viikko sitten... Nyt ovat lehdet jo lakastuneet.

Meillä mennään entisillä meiningeillä, mies odottaa pääsyä tutkimuksiin ja minä jännitän joka päivä sitä, ettei hän vain kaadu pahasti. Omat työni ovat mukavassa mallissa sikäli, että teen taustatutkimusta edelleen, mutta pian pääsen varmaan kirjoittamaankin.

Sunnuntaita!

Vastasin eilen vähän lyhytsanaisesti kännykältäni, josta voin kommentoida, mutta en päivittää. Siis uusi kirja on pikapuoliiin työn alla. Luen nyt taustamateriaalia ja teen hirveästi muistiinpanoja. Sen verran voin kertoa, että vanha ruotsi-suomi sanakirja on uutterassa käytössä. Enempää en tässä vaiheessa kerro, kun en ole aivan varma tulevasta konseptista tai edes siitä, tuleeko tästä mitään.

Tai tuleehan siitä, jos terveyttä riittää. Meillä taas sairastetaan, en tosin tällä kertaa minä. Isäntä oli viime viikolla muistitestissäkin, joka antoi kyllä puhtaat paperit, mutta tulossa on pään kuvaus. Siellä se vika ilmeisesti on, kun jalat heittävät miehen nurin. Diagnoosi tarkentuu sitten. Päivä kerrallaan mennään. Ensi viikolla ruvetaan selvittämään mm. kauppakassipalveluita ynnä muuta kotiin saatavaa tukea. Että tämmöistä täällä tänä syksynä.

Syksyä tekee, kai.

Niinpä, syksy on tulossa merkillisen kesän jälkeen. Onpa jäänyt kirjoittamiset kirjoittamatta.  Naamakirjaa päivitän kännykällä, mutta pöytäkone on ollut kiinni monta viikkoa. Niinpä sähköposteja oli poistettavana noin 1700 kappaletta, joista suurin osa tuttua roskapostia- Lainatarjouksia ja ihmerohtoja pääasiassa.

Seuraavan kirjan tausta-aineistoa luen parhaillaan ja teen runsaasti muistiinpanoja. Saa nähdä, mitä siitä tulee tai tuleeko mitään. Edellisen mappeja keräilen parhaillaan toimitettavaksi eteenpäin. Sitten saan sekä sananmukaisesti että kuvaannollisesti pöydän putsattua. Ehkä jossain käänteessä pääsen sinuksi tämän nykyisen tietsikankin kanss Ehkä ryhdistäydyn.

Jatkuu, jatkuu ja aina vaan helle jatkuu

Ei tässä jaksa mitään kirjoittaa eikä tehdä mitään muutakaan. Ajatus ei juokse. Odotan vain viileämpiä ilmoja. Villasukan kutominen tekee hyvää mielelle ja käsiolle eikä ihme kyllä kuumota. Villahan on semmoista. Liljat kukkivat ihanasti terassilla. Kuten sanottu, sadertta ja viileämpää odotellaan. Nyt yötkin alkavat olla tosi vaikeita.

Hellettä riittää

Ajatus ei edelleenkään juokse, mutta pitää sitä välillä käydä kurkkaamassa täälläkin samalla kun avasin tietokoneen laskuja maksaakseni. Tuntuu kuin konekin olisi helteen uuvuttama. Onneksi, siis tietokoneen kannalta, tälle päivälle ei luvattu ukonilmaa. Irrotan silloin piuhat aika tarkkaan.

Varmaan kaikilla on sama tilanne, että kuumuus ottaa voimille. Ajatus ei juokse eikä mitään saa tehtyä. Mutta kyllä varmaan lepotauko tekee hyvää. Ei muuta kuin yritetään kestää!

Helteistä sunnuntaita!

Ajatus ei tällä helteellä oikein juokse, mutta ehkei se suuresti haittaakaan. Tietotekniset sekoilutkin saavat olla ja mennä omissa oloissaan, kun nyt ei mitään tärkeämpää ole menossa. Sain kylläkin uutta puhtia sukututkimukseen, kun kaukainen kolmas serkku otti yhteyttä ja kertoi tutkineensa isomummin sukua. Sitä yritin joskus aikaisemmin ennen Mattila-kirjan valmistumista vähän penkoakin, mutta sekin vähä mitä sain selville, on unohtunut. Äkkiä sitä asiat unohtuvatkin, mutta nyt ei muuta kuin uudestaan asialle! Sitä helpottaa, kun saan ilmeisesti melko valmista materiaalia tästä isäni isoäidistä. Kirjaa en sentään hänetä suunnittele, sillä hän esiintyi jo tässä:

Huh hellettä

Pitää taas talvipakkasella muistaa, että kesällä oli lämmintä. Kännykän mittari näyttää 29 astetta ja arvelee, että se tuntuu peräti 31 asteelta. Täytyy muistaa juoda tarpeeksi ja ottaa vain iisisti. Ukkostakin voi olla tulossa, joten ei kannata hötkyillä, ei, vaikka vanhan, paksun  ihmisen verenpaine- ja sydänvaivoille tämä ei ole suositeltavin lämpötila.

Meidän mansikat tulevat kaupasta- En ole oikein jaksanut kirjoituskiireiltä miettiä enempää kukkia kuin puutarhan ja kasvihuoneen tienoita. Mieskin on ollut niin huonossa kunnossa, ettei edes yhteisvoimin ole selvitty juuri ollenkaan pihahommiin. Pahimmat ruohot hän sentään sai leikattua. Hänen vanha ruotonsa ja nivelensä ovat kai ihan loppusuoralla. Edes kipulääkitys ei tunnu tehoavan, päinvastoin kipulaastarit tuottivat entistä keljumman olon. Sitä tietysti  miettii, onko siellä jotain muuta... Näihin aikoihin neljä vuotta sitten minun syöpävaivani alkoivat, mutta nyt siltä osin ei ole ollut murheita, mitä nyt jäljelle jääneitä sivu- ja lisävaivoja, joiden kanssa on vaan elettävä.

Tämä kuvakin on vanha. Mulla meni sekä tietokone että kännykkä vaihtoon ja nyt näiden uusien vempainten kanssa on  opettelemista. Vanhaa Picasa-kuvaohjelmaa ei enää ole, sähköposti on uusi ja pilveen lennähtävistä kuvista ymmärrän hädin tuskin mitään. Onneksi on hyvä tietokoneguru, joka tietysti maksua vastaan auttoi alkuun ja lapsenlapsi, joka suunnittelee alaa, joten eiköhän tämä mummi jotenkin pärjää. Tietokone ei ole ennenkään purematta nielaissut, mutta uusia juttuja on vaan opeteltava vähän kerrallaan.

Se on perjantai ja kolmastoista päivä eli leppoisaa viikonloppua, ystävät! Kiva että olette.

villiviininuusiblogi.blogspot.com

Villiviini perusti uuden blogin

Nonnih, Villiviinin oli pakko perustaa uusi blogi. En tosin ole varma, miten tämä toimii, kun en yli vuoteen ole kirjoittanut ja tässä välissä on ollut paljon muutakin mietittävää. Joudun varmaan sorkkimaan tätä moneen kertaan, mutta katsotaan, mitä tästä tulee. Vanhaan blogiin tosin en päässyt muuta kuin kommenttilootaan. Olisi kyllä kiva, jos te vanhat tutut löytäisitte myös tänne, Tervetuloa!