Blogiarkisto
-
▼
2019
(28)
- ▼ maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2018
(11)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (6)
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Uutta lunta vanhan surmaksi
Se on vielä talvi, vaikka aurinko yrittää paistaakin milloin pilvien lomasta, milloin kirkkaalta taivaalta. Jossain päin on kuulemma miinus 30 astetta pakkastakin ensi yöksi. Vielä ei kannata vaihtaa otsikkokuvaa keväiseksi, vaikka mieli tekisi. Mutta kyllä vanha kansa tietää. Uusi lumi on vanhan surma.
Päivitin viime käynnillä vähän Anna Olsoni sivua. Jatkan taas.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Naistenpäivä plus
Olipa eilen tapahtumia. Hallitus erosi, sote meni puihin ja vietettiin naistenpäivää. Sen kunniaksi isäntä toi kotiin komean kakun. Minä juhlistin päivää ostamalla meille uudet ruokalautaset ihan arkikäyttöön. Laseja pitäisi vielä hankkia, sillä viime aikoina me huonokätiset olemme pudottaneet ja rikkoneet monta Kerttu Nurmisen suuunnittelemaa Verna-lasia. Mielestäni ne ovat parhaita mahdollisia arkilaseja. Niitä ei enää saa kuin hyvällä onnella kirpputorilta. Tänään täydensin sukkalankavarastojani, joten nyt on sitten ostokset tehty vähäksi aikaa.
Eilen oli ollut Suomen naisyhdistyksen merkkipäiväjuhla. Ehkäpä kirjoitan yhdistyksestä muutaman sanan Anna Olsoni-sivulle. Perhedyin nimittäin yhdistyksen syntyhistoriaan kirjojani kirjoittaessani. Aleksandra Gripenberg, joka oli yksi yhdistyksen voimahahmoista, oli myös Annan tukija.
Hesarissa oli eilen iso juttu naisten pahoinpitelystä perheväkivallan uhreina. Samaan tuskalliseen asiaan törmäsimme mekin, ei ihan lähimmässä piirissä, mutta kuitenkin kirpaisevan lähellä. En uskalla avata asiaa tämän enempää. Sen sanon vain, että asia kosketti syvältä. Asia liittyy myös tunnisteeseen terveys ja sairaus, mutta siitäkään ei enempää.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Laskiaissunnuntaita, iltaa.
Tänään ihastelin aurinkoista laskiaissäätä ikkunasta. Näytti olevan upea hankikanto, kun väkeä vaelsi lasten, pulkkien ja koirien kanssa meidän ohi kyläkoulun laskiaisriehasta.
En valita, sillä kahvittelin - itse asiassa joimme teetä - ja juttelin lähes koko iltapäivän entisen koulukaverin kanssa. Lukiota emme enää käyneet yhdessä, vaan hän vaihtoi ns. parempaan kouluun, mutta tietenkin muistelimme monia keskikouluaikaisia luokkatovereita. Viimeksi tapasimme kai vähintään pari vuotta sitten, joten on tässä kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Hänkin jäi eläkkeelle ja väitteli tohtoriksi ja on tehnyt uutta uraa alansa asiantuntijana maailmalla.
lauantai 2. maaliskuuta 2019
Saas nähdä miten maaliskuu alkaa
Kaivoin muutama päivä sitten pakkasesta kaksi karitsan potkaa ja tein vielä sopivaa talviruokaa, vaikka kevättä miten olisi almanakan mukaan tulossa. Vuokaan meni ensin kaksi rasiaa hapankaalia, runsaasti valkosipulin kynsiä, muutama porkkana ja kaksi isoa sipuli viipaleina. Nesteeksi vettäja lihafondia ja päälle sulaneet potkat. Nämä sitten hautuivat useamman tunnin uunissa 150 asteessa ja hyvää tuli. Nyt en ottanut kuvaa, muta vanhaa kuva-arkistoa tutkiessani huomasin, että tämä on selvästi yksi meidän lempiruoistamme. Hyvää tuli - söimme sitä kolmena päivänä. Se kannattaa huomata, että lihat on hyvä perata luistas erilleen jo ensimmäisenä päivänä.
Kuvasin pihapolkua aamulla, kun kävin viemässä linnuille ja oraville siemeniä. Liukasta ja jäistä on. Vielä kun tähän on ennusteen mukaan luvassa lunta päälle, niin huh-huh. Olen viime ajat ajellut postilaatikollekin talon rollaattorilla. Muuten ei ole toivoakaan pysyä jaloillaan, mutta kyllä tämä tästä kevääksi muuttuu.
Kuvasin pihapolkua aamulla, kun kävin viemässä linnuille ja oraville siemeniä. Liukasta ja jäistä on. Vielä kun tähän on ennusteen mukaan luvassa lunta päälle, niin huh-huh. Olen viime ajat ajellut postilaatikollekin talon rollaattorilla. Muuten ei ole toivoakaan pysyä jaloillaan, mutta kyllä tämä tästä kevääksi muuttuu.
tiistai 26. helmikuuta 2019
Tänäänkin ihanaa aurinkoa!
Kehun itseäni, kun keksin aloittaa uuden käsityölajin, ryijyn. Pieni ryijy on Suomen käsityön ystävien malliston yksi perinneryijyistä, jonka nimi on Porvoon viirikukot. Mallia on saatavana myös suurena, mutta jo on täysi työ tällekin noin puoli metriselle paikka. Nyt olen jo vähän pitemmällä eli suunnilleen rivillä 12. Tätä on todella mukava ja rentouttavaakin tehdä.
Otin tänään toisenkin kuvan, mutta jostain syystä se ei suostu siirtymään puhelimesta.Tässä näyttää olevan jotain muutakin outoa, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.
Muoks, Nyt sain toisenkin kuvan siirrettyä.
torstai 21. helmikuuta 2019
Kässämummo ahertaa
Kun harrastan kutomista eli neulomista, eivät omat jalat ja kädet kaipaa määrättömästi uusia sukkia ja kintaita, olen harrastanut jo pitkään hyväntekeväisyyttä. Tänään jälleen postiin lähti laatikollinen villasukkia. Kudon ihan vaan perusmallilla, mitä nyt joskus vähän pitsiä tai raitoja, vaikka erityisesti tykkäänkin valmiista raitalangoista. Harrastus on minulle hirmutärkeä, sillä näin saan vetreytettyä jäykistyneitä sormiani ja heräteltyä itseni aamulla uuteen päivään. Ja onhan se tieteellisestikin todistettu, että käsityöt rentouttavat ja tekevät hyvää aivoille.
Tätä lankaa kauhistelin maailman rumimpana, mutta kyllä se loppujen lopuksi paikkansa valmiissa sukissa puolustaa. Tähän tuli tahtomattani raitoja, jotka eivät kuvassa näy. Minua harmittaa sadan gramman sukkakerä, josta ei riitä aina edes tavalliseen naisten kahteen sukkaan. Ymmärrän kyllä kaupalliset syyt. Kun on pakko ostaa kaksi kerää, on se aina kannattavampaa kuin yhden kerän myynti. Luulisin.
Aloittelin uutta käsityötekniikkaa eli ryijyn tekemistä. Se on vasta niin alkutekijöissä, etten kehtaa edes kuvaa näyttää, mutta perästä kuuluu tai siis näkyy. Ompelemalla tehtäväa pientä perinneryijyä varmaan teen monta kuukautta, ellen vuotta.
Tänään sain lapsenlapsen, tietotekniikkaa opiskelevan nuoren herran katsastamaan konettani. Moni asia ratkesi, mutta edelleen jäi yksi haamuprofiili facebookiin suureksi harmikseni. No, siellä on ja pysyy, kun aikojen saatossa ja koneen vaihdossa on salasanakin kadonnut. Iltapäivä joka tapauksessa oli ainakin minun mielestäni mukava.
Tätä lankaa kauhistelin maailman rumimpana, mutta kyllä se loppujen lopuksi paikkansa valmiissa sukissa puolustaa. Tähän tuli tahtomattani raitoja, jotka eivät kuvassa näy. Minua harmittaa sadan gramman sukkakerä, josta ei riitä aina edes tavalliseen naisten kahteen sukkaan. Ymmärrän kyllä kaupalliset syyt. Kun on pakko ostaa kaksi kerää, on se aina kannattavampaa kuin yhden kerän myynti. Luulisin.
Aloittelin uutta käsityötekniikkaa eli ryijyn tekemistä. Se on vasta niin alkutekijöissä, etten kehtaa edes kuvaa näyttää, mutta perästä kuuluu tai siis näkyy. Ompelemalla tehtäväa pientä perinneryijyä varmaan teen monta kuukautta, ellen vuotta.
Tänään sain lapsenlapsen, tietotekniikkaa opiskelevan nuoren herran katsastamaan konettani. Moni asia ratkesi, mutta edelleen jäi yksi haamuprofiili facebookiin suureksi harmikseni. No, siellä on ja pysyy, kun aikojen saatossa ja koneen vaihdossa on salasanakin kadonnut. Iltapäivä joka tapauksessa oli ainakin minun mielestäni mukava.
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Aurinkoa!
Aurinko paistoi päivällä niin ihanasti meidän pihamme ison hevoskastanjan oksille, että se oli pakko kuvata ja vaihtaa kuva vielä otsikkukuvaksikin. Olkoon nyt siinä vähän aikaa, vaikkei se näytä yhtä onnistuneelta kuin livenä. Ei voi mitään, mutta kevättä tekee. Pihatie tosin oli umpijäinen, mutta olenkin näinä päivinä lainannut isännän rollaattoria, jolla on turvallista mennä postilaatikolle ja kompostille.
Päivitin vähän Anna-sivua eli lisäsin Annan sisarukset, joista varmaan tunnetuin oli Tasavallan presidentin äiti,
Päivitin vähän Anna-sivua eli lisäsin Annan sisarukset, joista varmaan tunnetuin oli Tasavallan presidentin äiti,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
... sanoi jänis pakkasella. Pystytkö kommentoimaan?
-
Viikko alkoi hyvissä merkeissä. Tosin huomenna ehkä saan ei-niin-hyviäkään uutisia. Onneksi tänään on tänään ja huominen kantakoon huolen om...
-
Tänään alkaa sitten kevät virallisesti. Räntää kylläkin sataa. Minä juhlin päivää vaihtamalla mullat muutamalle kukalle. Kliivia-poloinen ei...







