lauantai 12. tammikuuta 2019

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Hyvää vuotta 2019!

Tuntuu, että aika kuluu aina vain nopeammin ja nopeasmmin, Miten se voikin niin kulua? Taas ollaan uudessa vuodessa ja loppiaisessa. Joulutontut ja muut veitikat korjataan pian talteen odottamaan uutta joulua. Vimme vuosi meni alkuun kirjoittamispuuhissa vähän liiankin tiiviisti. Loppuvuotta taas väritti sairaus, tällä kertaa ei minun. Mutta mennään nyt niillä eväillä, jotka on saatu ja odotetaan hyvää vuotta!

Tässä vielä omankin muistin virkistämiseksi joulukuvia:






sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Vanha kortti, vanha pää


Etsin erästä vanhaa valokuvaa ja tällainen aarre tuli vastaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se on tullut, minne mennyt, saati tietoa miten se on minulle joutunut. Kuva löytyi kuvavarastoni syövereistä, ei korttia. Kun tietokone meni vaihtoon, sekaantuivat myös kaikki tiedostot. Ne onneksi saatiin pelastettua, mutta suurella vaivalla ja esimerkiksi osa albumeista katosi, samoin kuvankäsittelyt ja sähköpostiohjelmat muuttuivat. Onneksi sentään tärkeät teksti- ja kuvatiedostot säilyivät. En ole ehtinyt enkä jaksanut paneutua tähän uuteen koneeseen.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Iloa ja sitä muuta

Hei taas! Tässä on aika mennyt terveysongelmien kanssa, ei tosin tällä kertaa omien. Lääkäriaikoja on hankittu ja lähetteitä sumplittu ja ihmetelty suuresti julkisen terveydenhuollon toimia. Toivottavasti nyt on asiat menossa eteenpäin, mutta luultavasti ei kuitenkaan parempaan suuntaan. Se on se tämä vanheneminen.

Uuden kirjoittamisen kimppuunkin melkein jo pääsin, kun luulin saaneeni historiikin pois kynsistäni. Kuvien kanssa jouduin vielä sähläämään muutamaankin kertaan. Nyt toivon, että seuraavan kerran näen eepoksen taittoversiona tai vielä mieluummin valmiiksi painettuna.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Lokakuussa mennään

Terve taas! Kirjoittaminen tänne on jäänyt vähiin, mutta eipä täällä lukijoitakaan käy. Käykö ketään?

Yritin siirtää tämän kuvan otsikkokuvaksi, mutta enpä osannut. Villiviinihän se tässä oli vielä muutama viikko sitten... Nyt ovat lehdet jo lakastuneet.


Meillä mennään entisillä meiningeillä, mies odottaa pääsyä tutkimuksiin ja minä jännitän joka päivä sitä, ettei hän vain kaadu pahasti. Omat työni ovat mukavassa mallissa sikäli, että teen taustatutkimusta edelleen, mutta pian pääsen varmaan kirjoittamaankin.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sunnuntaita!

Vastasin eilen vähän lyhytsanaisesti kännykältäni, josta voin kommentoida, mutta en päivittää. Siis uusi kirja on pikapuoliiin työn alla. Luen nyt taustamateriaalia ja teen hirveästi muistiinpanoja. Sen verran voin kertoa, että vanha ruotsi-suomi sanakirja on uutterassa käytössä. Enempää en tässä vaiheessa kerro, kun en ole aivan varma tulevasta konseptista tai edes siitä, tuleeko tästä mitään.


Tai tuleehan siitä, jos terveyttä riittää. Meillä taas sairastetaan, en tosin tällä kertaa minä. Isäntä oli viime viikolla muistitestissäkin, joka antoi kyllä puhtaat paperit, mutta tulossa on pään kuvaus. Siellä se vika ilmeisesti on, kun jalat heittävät miehen nurin. Diagnoosi tarkentuu sitten. Päivä kerrallaan mennään. Ensi viikolla ruvetaan selvittämään mm. kauppakassipalveluita ynnä muuta kotiin saatavaa tukea. Että tämmöistä täällä tänä syksynä.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Syksyä tekee, kai.

Niinpä, syksy on tulossa merkillisen kesän jälkeen. Onpa jäänyt kirjoittamiset kirjoittamatta.  Naamakirjaa päivitän kännykällä, mutta pöytäkone on ollut kiinni monta viikkoa. Niinpä sähköposteja oli poistettavana noin 1700 kappaletta, joista suurin osa tuttua roskapostia- Lainatarjouksia ja ihmerohtoja pääasiassa.

Seuraavan kirjan tausta-aineistoa luen parhaillaan ja teen runsaasti muistiinpanoja. Saa nähdä, mitä siitä tulee tai tuleeko mitään. Edellisen mappeja keräilen parhaillaan toimitettavaksi eteenpäin. Sitten saan sekä sananmukaisesti että kuvaannollisesti pöydän putsattua. Ehkä jossain käänteessä pääsen sinuksi tämän nykyisen tietsikankin kanss Ehkä ryhdistäydyn.