keskiviikko 28. elokuuta 2019

Järjestelyitä

Tässä ei oikein nyt muuta ole ehtinyt edes miettiä kuin hautajaisjärjestelyitä. Onneksi kaikki on tähän mennessä sujunut sutjakkaasti, vaikka epäilemättä jotain unohtuu tai jostain tulee huomautuksia...
Nyt kuitenkin pitäisi periaatteessa kaiken olla valmiina perjantaille.

Se on selvä, että isä on usein mielessä. Moni sukulainen on ottanut yhteyttä ja yhdessä on muisteltu suvun vanhinta. Harmillista vain, että moni iäkäs sukulainen ei enää uskalla lähteä saattelemaan serkkua tai pikkuserkkua.

Käytännön asiat eivät tietenkään tähän lopu. Edessä on ison ongelmatalon tyhjentäminen, talon, jolle ei ole helposti ottajaa. Jo tyhjentäminen on liki mahdoton urakka, kun kaikki on säästetty, lasten enstex-haalareista, partakoneen raadoista ja vanhoista kuvalehdistä lähtien. Onneksi sen aika ei ole vielä.

Yhtenä aamuna enkeli lennähti ikkunasta oveen eikä viipynyt pitkään, mutta juuri sen verran, että ehdin ottaa kuvan.




lauantai 24. elokuuta 2019

Vähän ostoksia

Lähdin etsimään netistä suolasirotinta, kun ruokakaupasta ei sellaista löytynyt. Huutonetistä löytyi Inkeri Leivon Arctica-sarjaan kuulunut soma sirotin. Löytyi myös Toikan lintu Kesäriekko sekä rikkoutuneen Tea for Two -kupin tilalle uusi. - Nämä on syytä ehkä merkitä osastolle lohtuostokset.

Tämä kuvan riekko on ilmeisesti priimaa ja ostamani kakkoslaatua ilman signeerausta, mutta ei haittaa. En edes muista, onko pää minkä värinen, mutta ei sekään haittaa. Lintu voi olla kokeilukappalekin.


 


Hautajaisjärjestelyt ovat hyvässä mallissa käytännön osalta ainakin. Minä hoidan näitä käytännön asioita hautaustoimiston ja seurakuntien kanssa. Isä näet siunataan meidän kirkossa. Oman kylän kirkkko on remontissa ja kun saattoväki on enemmän tai vähemmän huonojalkaisia,  on etu kun kävelymatka muistotilaisuuten on lyhyt. 

Kriittisen sisareni mielestä valittu arkku on kaunis, kuten onkin. Sisaret olivat paikalla, kun isää lähdettiin kuljettamaan kotiseudulle. Lähtö oli ollut arvokas ja juhlallinen. 

Musiikki on valittu ja siunaavan papin kanssa keskusteltu. 
Ohjelma on suunniteltu,  ruoat tilattu ja kirkko  varmistettu.  Miehelle on hankittu hautajaistakki. Ei kai tässä muuta enää. Ostoksia nämäkin.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kukkalähetyksiä

Aikani kuluu tällä hetkellä puhelimessa. Nyt on vanhat, siis minuakin vanhemmat sukulaiset soitettu ja käyty monet keskustelut. Kutsu tulee vielä sunnuntain lehtiin,  mutta onnekseni vielä tänään muistin muutamat sukulaiset. Naapurit toivottavasti lukevat lehtiä. Siunaavan papin kanssa saatiin sovittua tapaaminen ja pitopalvelukin on hoidossa ja ruoat  tilattu. Ystävien lähettämät ihanat kukat lämmittävät.


sunnuntai 18. elokuuta 2019

Se olikin viimeinen käynti

Aamuaurinko paistoi sopivasti ikkunasta. Vaikka vaatteilla tai blogikuvilla ei surrakaan, tuntui, että otsikkokuvan vaihto on paikallaan.

Kun perjantai-iltapäivällä kävimme katsomassa isää, ei tervehtimisestä voi puhua, sillä hän oli syvässä unessa. Tiesimme jo silloin, että toista kertaa ei varmaan enää tule.  Näytti jo siltä, kuin jäljellä olisi enää pelkkä kuori. Hyvä oli, kun kävimme. Saimme hyvästellä isän ja toivottaa hyvää matkaa.

Illalla myöhään sitten tuli suru-uutinen. Vanhaisäntä oli nukkunut årauhallisesti viimeiseen uneen. Kuten mieheni sanoi, hän vain kerran unohti enää hengittää. Näin isä varmaan itsekin oli toivonut.

Tänään ruvetaan sisarusporukalla miettimään hautajaisia. Olemme nyt kuolinpesä. Karmea ilmaus sekin. Isä oli sukumme vanhin.

Tuli vielä mieleen kaunis tapa. Kun veteraani lähtee Kaunialasta viimeiselle matkalle, soitetaan kaiuttimista hänelle Finlandia-hymni, elleivät omaiset sitä varta vasten kiellä. Ei tulisi mieleenkään kieltää. Kun Sibelius sen sävelsi, asui hän Mattilassa, isäni isosedän talossa ja isänkin syntymäpaikan pihapiirissä.




perjantai 16. elokuuta 2019

Toinen raskas matka

Tulimme hetki sitten Kaunialasta, jossa isä on ollut jo jonkin aikaa hoidossa. Tämä ei vielä ollut se kaikkein raskain matka, mutta ehkä ei sekään hetki
ole kaukana. Isä nukkui koko käyntimme ajan, hengityskatkoksia on paljon ja lääkitys voimakasta, ruoka ei enää maistu. Ehkä suunnitelmansa  elää 100-vuotiaaksi ei ehdi toteutua. Hän on meidän sukumme vanhin, nyt 97 ja puoli.

Nyt kun isällä ei ollut hampaita suussa ja tukka oli leikattu lyhyeksi, muistutti hän entistä enemmän omaa isäänsä. Suvun miehet ovat hyvin saman näköisiä, mutta olenkohan nähnyt vaarini arkussa? Olin silloin 5 v.

Samaan aikaan aulassa paloi muistokynttilä ja ruumisauto odotti oven edessä. Veteraanien joukko hupenee. - Haikeaa, eikä muuta voi kuin toivottaa hyvää matkaa. Kullekin lähtijälle vuorollaan.


torstai 15. elokuuta 2019

Yhtä ja toista narinaa

Viikot eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Joskus ei mitään ohjelmaa ja nyt esimerkiksi tällä viikolla menoa tai tekemistä joka päivälle. Eilen teimme täyden kahdeksan tunnin päivän lääkärireissulla. Sehän ei sinänsä ole aika eikä mikään, mutta kun suurin osa ajasta, tai ainakin puolet, meni kelakyydin odottelussa. Periaate kuulemma on, että auto tulee tunnin sisällä. Joo, 55 minuutin kuluttua tuli kummallakin kerralla, kun odotimme paluukyytiä. Jouduimme näet tekemään kaksi reissua, kun välillä oli pakko käydä kotona. Aamulla ei voinut ottaa lääkkeitä, mutta lääkkeiden lisäksi olisi pitänyt älytä ottaa eväät mukaan. Kun lääkärikeskus oli remontissa, tehtiin toinen matka toisen toimipisteen röntgeniin. Olemme olleet sotekokeilussa, joka päättyy tämän kuun lopulla. Harmillista, sillä lääkäriajan on saanut tosi nopeasti ja palvelu on  muutenkin ollut loistavaa. Terveyskeskuksen älyttömän pitkään jonoon emme jatkossakaan taida lähteä, vaan jatkamme tutulla lääkärillä.

Kummallakin paluumatkalla oli virolainen kuski, mutta ei siinä mitään, kun puhuivat suomea. Melko kielitaidottomiakin on miehelle osunut. Viimeinen kyytiauto oli varustettu mm. pyörätuolilla, muttei käsinojilla tai kaiteilla. Tuolit olivat moneen suuntaan ja sain pitää kaikin voimin kiinni viereisestä kapeasta tuolista, kun kuski ajeli melko reipasta vauhtia. Mies sentään pystyi nojaamaan seinään. Ja olihan meillä tietysti turvavyöt. Auto oli kaikin ouomin halpisversio kolinasta ja räminästäkin päätellen. Sitä tämä kilpailutus teettää.


maanantai 12. elokuuta 2019

Läheltä piti

Heräsin taas kerran keskellä yötä. Nyt kylläkin poikkeukselliseen ääneen: Kuolema, missä on sinun otasi? Tulin alakertaan ja rupesin miettimään, mistä tämä katkelma on.   Selasin virsikirjaakin, muttei välähtänyt. En hoksannut googlettaa ennen kuin nyt illemmalla.

En ole tietääkseni ennen nähnyt enneunia, mutta nyt se sitä kai oli. Mies tuli vähän kalpeana silmäklinikkakäynniltä ja kertoi melkein olleensa kolarissa. Kuorma-auto oli kiilannut syyttä suotta ihan taksin eteen. Kuski oli painanut kaikin voimin jarrua ja sen  jälkeen torvea. Miehen kipeä polvi on entistä kipeämpi, mutta henki säilyi.




tiistai 6. elokuuta 2019

Sadetta odotellessa

Ei vaan saada sadetta meillä. Katselin sadetutkasta, että pilvet ja ukkoset kiertävät taas meidät, johtuen luultavasti tuosta järvestä, joka jotenkin halkaisee pilvet. Nurmet ovat kuivuneet, mutta onneksi näitä on jaksettu kastella.



torstai 1. elokuuta 2019

Uusi kuu, uudet kujeet

Kyllä vaan, kaksi kolmannesta kesästä on jo mennyt. Onneksi yksi kolmannes on vielä edessä. Vähän nuo kylmää lupaavat sääennusteet hirvittävät, mutta toivottavasti ne ovat väärässä. Pihlajassa marjat punertavat. Otin kuvankin, mutta se ei vielä ole katsonut asiakseen siirtyä kännykästä pöytäkoneelle.

Tänään saimme vihdoinkin tehtyä eräitä tärkeitä pihatöitä. Tai me vain istuimme ja katselimme, kun omakotitalkkari teki hommia.

Nyt lähden keittämään kesäkaalipataa. Heippa.