keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Kampaajalla

Saimme äskettäin ahaa-elämyksen. Kun mies käy säännöllisesti luottokampaajallaan päätään hoidattamassa, niin miksi en minäkin liittyisi seuraan? Tämä on yksi niitä juttuja, joita autottomuus teettää, mutta olen tyytyväinen. Yksi tie kaksi asiaa. Omaa päätäni en vielä ehtinyt kuvaamaan, mutta näin jo takatukan kiharat. En tiennyt niitä olevankaan.



sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Ulkona syömistä edelleen

Ei voisi ulkona syöminen paremmalta maistua. Kaivoin eilen pakastimesta karitsan paahtopaistit. Niissä oli kyllä vähän kalvoja jäljellä, mutta liha maistui niin maukkaalta, niin maukkaalta. Mies oli puhdistanut muurikkapannun valmiiksi ja tässä sitä grillaillaan lihaa yhdessä perunoiden ja kesäkurpitsan kanssa. Keitän varsinkin uusia perucnoita aina tupla-annoksen, jotta seuraavana päivänä on joko paistettuja pottuja tai salaattia. Tälle päivälle kylläkin jäi puolet paisteista.

Meidän kesäkeittiömme on yksinkertaisin mahdollinen. Terassin nurkassa on sähkömuurikka ja keittolevy. Tarvikkeet kannetaan sisältä, mistäpä muualta.
P.S. Kävin päivittämässä sivu-sivuani kirjoittamisesta.


perjantai 19. heinäkuuta 2019

Ulkona syömässä

Mies keksi toissapäivänä, että lähdemme ulos syömään. Siis koko kesänhän me syömme ulkona omalla terassilla, mutta nyt ihan oikeasti. Eilinen ilta oli onnistunut, ruoka oli todella hyvää, vaikka annokset olivat ainakin minulle turhan mahtavat. Saimme kuitenkin täyden vastineen rahalle. Alkuruoka oli lohta. Minä arvoin päivän kalan ja haudutetun lampaan välillä ja kun viimeksi ahvenet eivät olleet kovin herkullisia, otin lammasta. Se tuli lähitilalta, enkä syödessäni voinut olematta ajattelemasti pieniä pellolla kirmaavia karitsoita. Hyvää se kyllä oli. Mies on pihvi-ihmisiä. Kummassakin oli niin paljon lisäkkeitä, että niillä jo melkein olisi maha täyttynyt. Ihana jälkiruoka oli sekä silmälle iloksi että auttoi tuhtia ruokaa sulamaan.




Nyt syömme monta viikkoa hyvällä mielellä kaalipataa, uusia perunoita ja silliä sekä grillaamme kanaa tai makkaraa terassilla. Olemne ihan tyytyväisiä turvalliseen sähkögrilliimme ja muurikka-levyyn. Seuraavaksi kai törsäämme hääpäivän kunniaksi. Eilen ei tarvittu mitään erityistä syytä.


tiistai 16. heinäkuuta 2019

Sokea kana löysi jyvän

Tuli yllättäen mieleen näin aamutuimaan, että tarkistanpa muutaman kirjadivarin tarjonnan. Tarkistinkin. Sitten juolahti mieleen muuan, jonka tarjontaan en ole koskaan tutustunut. Kivijalkakaupassa kyllä pyörähtänyt ja laadukkaaksi todennut. Tein heti tilauksen, sillä sokea kana löysi jyvän. Ei pientä ja halpaa, vaan kallista ja toivottavasti h
yvää laatua. Näytän sitten, kun postilaatikko kolahtaa.

Epäröin hintaa noin puolisen minuuttia, mutta toisaalta. Toisaalta tilaan samalla rahalla uusia kirjoja silmää räpäyttämättä, jos siltä tuntuu. Tämä ostos edustaa minulle Uutta Tietoa tulevaa kirjaani varten ja jo sen takia hintansa väärti. Enhän sentään päättömästi tilaile mitä tahansa.

Kirjoittamisessa olen edelleen luku- ja tarkistusvaiheessa. Ellei postin tuomana tule järisyttäviä tietoja, on kirjantekele vyvässä mallissa. Nyt tosin seuraa vaihe nimeltä Uskon Puute, jolloin mietin  vähän jo nyt, että olenko ihan pöhkö. Haukkaanko liian suurta kakkua. Olenko naurettava kuvitellessani itseäni Kirjailijaksi. Näin se menee, mutta onneksi tuo vaihe on pian ohi ja kallion reunalta hypätään.

Ostosrintamalta kuuluu muutakin. Pihaan hankitaan liiketunnistimella toimiva valo ja riistakamera. Haluamme valvoa myös pihajäniksiä ja fasaanin tepastelua eräiden muiden kulkijoiden lisäksi.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Sunnuntaita!

No niin, taas on sunnuntai-ilta ja aurinkokin paistaa.  Taidamme grillata iltaruoan. Broilerinrintaa ja makkaraa on vaihtoehtoina.

Oikeastan tulin vain vähän kokeilemaan, että kuvansiirto onnistuu. Kone oli jumissa koko viikon ja olipa taas kertynyt roskapostia siivottavaksi.


Tulin vielä jatkamaan, kun sain tuon otsikkokuvankin  vaihdettua. Nyt on mieli hyvä, vaikka ei silti, tässä on ollut kaikenlaista, joka ahdistaa ja suututtaa ja on pahoittanut mieltämme. Siitä ei sen enempää ainkaan tässä vaiheessa. Hyvääkin on, ainakin tuon kirjahankkeen kannalta asiat menevät eteenpäin. Sitä minun nytkin pitäisi tehdä. Ja teenkin eli tarkistelen vähän vuosilukuja ja sen sellaista.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ja taas yksi viikko loppusuoralla

Ai että tämä aika kuluu vikkelästi. Taas ollaan perjantai-illassa. Eilen tuntui, että kaikki meni pieleen, varsinkin sen takia kun nettiyhteys katkesi. Itse asiassa se poikki melkein koko viikon. Tänään sain apua, rahalla tietenkin, mutta kotikäynti tuotti tulosta. Nyt luultavasti mulla on puolentuhatta sähköpostia odottamassa poistamista. Ehkä yksi prosentti on asiaa, loput niitä pikavippi- ynnä muita roskia.

Illalla tulee toisenlaisia roskia. Herneenpalkoja, sillä tänä iltana meillä syödään apposia.


perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kulkupelejä piisaa

Kun olemme nyt toista viikko opetelleet olemaan ilman autoa, niin onhan näitä kulkupelejä. On. Kummankin tosin on tarkoitus kadota tontilta. Toinen on liian  painava, toinen vähän pienenläntä. - Luvattua sadetta odotellaan edelleen. Ukkosesta ei niin väliä.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Melkein valmis

Kirjani, tämä viides lapsi, on melkein valmis. Tarkemmin sanottuna teksti. Kuvitusta tai sen tarpellisuutta mietin parhaillaan. Yksi lapsista on ottopoika, se jonka tein tilaustyönä. Koska kirjasta mitä luultavimmin tulee omakustanne, minua näin ennakkoon kiinnostaa, saanko sille ostajia.

Kerron myöhemmin lisää kirjasta ja sen päähenkilöstä.

Näissä maisemissa kirjassa liikutaan, vanhan Tukholman kaduilla:



Kuvailen jo nyt kirjaani facebookin Anna Olsoni -sivulla, jota pääsee lukemaan, vaikkei siellä olisi kaverikaan. Kaveriksi kyllä saatte mielellään ruveta kaikki. Tosin anonyymit ja kuvattomat vain, jos olen varma ihmisestä. Ja silloinkin vähän pitkin hampain, sillä se on mielestäni reilua meininkiä. Siksi en sinne ota kissa- ja koirakaveita enkä mikkihiiriä tai akuankkojakaan.