keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Tulisipa vähän sadetta, mieluiten hiljaa ja yöllä

Otsikossa melkein kaikki jo tuli sanottua. Kovin on piha kuiva. Eilen yritimme saada kukkatelineen tontin sisäänajon kulmalle, kun jotkut hyväkkäät ovat joka kesä pitäneet tapanaan ajaa kuunliljojen yli. Postiauto ynnä muut mielellään peruuttavat meidän pihan puolella, kun tämä on kujan viimeinen ja kuja jatkuu kevyen liikenteen tienä. No kukkateline ei mennyt maahan, ei sitten millään. Nyt se on kulmassa irrallaan siinä toivossa, ettdi kukaan pölli tai potkaise nurin. Kasvit ovat varmuuden vuoksi vaatimattomia: maahumala ja lumihiutaletta. Muutama ihana pioni kukkii.

Olen viime päivät ahertanut ahkerasti kirjan kimpussa. Viimeksi selvitin Tukholman vanhoja katuja ja kortteleita. Cepheus-kortteli on saanut nimensä Pohjantähteä lähellä olevata tähdistöstä.




maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kaalia ja lammasta

Tänään tein ison vuoallisen ruokaa, jota syödään monta päivää. Vuokaan 4 rasiaa hapankaalia, valkosipuli, puolikas isoa kesäkaalia ja pakastimessa köllötellyt lammaspaisti. Sen puhdistin kalvoista ja rasvasta ja sain kaalien päälle kolme nyrkin kokoista lihakimpaletta. Ja uuniin!


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannusta





Tein pihakierrosta. Kovin on kuivaa, koko nurmikko on palanut karrelle ihan varkain, mutta eipä meillä ole koko alkukesän aikana satanut käytännöllisesti katsoen juuri paria tippaa enempää. Juhannus on sujunut leppoisissa ja kotoisissa merkeissä.  Minä olen tehnyt ahkerasti kirjoitustöitä ja niihin kirjapuuhiin nytkin tulin tietokoneelle ja jatkan taas heti kun saan tämän päivityksen tehtyä.

Nyt kun olemme olleet puolisen viikkoa ilman autoa, niin kaiken aikaa tulee mieleen pieniä juttuja, joita olisi toimitettava, Ja sitten: ai niin, eihän meillä ole autoa. Päätös oli vakaan harkinnan tulos ja tapahtui ennen kuin mitään sattui. Tässä kohta aina tulee mieleen tuttava, joka juuri muutama viikko sitten ajoi toisen henkilön kuoliaaksi, kun eivät taidot enää riittäneet kuskiksi. Meillä miehen näkö on todella huonontunut tämänkin kesän aikana. Taisimme kumpikin olla yhtä lailla sydän syrjällämme aina, kun hän lähti asioille. Päätöksestä kuitenkin seurasi hyvä mieli. Taksi hakee ovipielestä ja tuo samaan paikkaan. Mies sai jo syksyllä taksiseteleitä ja niiden olemme laskeneet riittävän oikein hyvin, kun ruokakauppakin toimittaa ostokset kotiin.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Montaa lajia menossa

Vanha täkäläinen sanonta on kuulunut, että "montaa lajii, ku Pertlan pöksyis". "Suomennettuna" tämä tarkoittaa, että Perttilä, meidän talomme nykyisin, oli kustannustietoinen paikka, etten sanoisi nuuka talo. Paikkoja ilmeisesti ommeltiin paikkojen päälle ja siitä sanonta. Tuusulan murteessa sanoja lyhennettiin eli Perttilä oli Pertla, Lassila Lasla ja Jussila Jusla.

Niin, montaa on menossa. Ehkä suurin päätös oli se, kun päätimme myydä auton kokonaan pois. Miehen näkö on heikentymistään heikentynyt ja ehkä olisi ollut vain ajan kysymys, kun lääkäri ottaa kortin pois. Helpompi oli tehdä päätös itse, vaikka onhan tässä monenlaista mietittävää. Minä en enää syövän yms. jälkeen edes uskaltanut tarttua rattiin. - Huomenna se lähtee.

Toinen  menossa oleva juttu on oma kirjoitustyöni, jonka sain vauhtiin. Teksti taitaa olla pian loppusuoralla. Kun pihalla on kuuma ja sisällä on kuuma, niin päätin istua sisällä. Jonkin aikaa tein kasvimaatöitä, mutta siellä vasta kuuma olikin.

Tämä alempi ruusu ei ole kurtturuusu, vaan pihan punalehtiruusu. Kuvahan on jo aikaisemminkin ollut, edellisessä postauksessa, mutta ruusu on vaan niin soma. Ylemmässä kuvassa kai on Rosa rugosaa, joka on meidän postilaatikon vieressä. Kun se ei ole meidän tonttiamme, niin minun puolestani saa olla kaikessa rauhassa, kun ei ole mihinkään levinnyt.



perjantai 14. kesäkuuta 2019

Muurahaisten maihinnousu ja suloisia ruusuja

Voi kauhistuksen kanahäkki. Noin ziljoona pientä muurahaista hyökkäsi meidän pesukoneeseen. Toivottavasti menevät sinne, mistä tulivatkin. Tai mieluiten muurahaisten taivaaseen. Vanhasta talosta löytyy aina sopivia kulkureittejä ja jo ihmettelinkin, mihin tämän kesän murkut ovat kadonneet. Pesukoneeseen.

Ettei nyt aivan surkeaksi menisi, niin tässä on pihan ruusut parilta viime päivältä. Nämä kukkivat kukka kerrallaan, punalehtiruusu ja Ristinummen ruusu. Vaikka pensaita ei juuri pensaiksi voi kutsua, ovat ne kuitenkin oikein hyvin hengissä. Juhannusruusu kukki niin varkain, etten viitsinyt ottaa siitä enää kuvaakaan. Neljäs ruusumme on nimeltään Anni Perttula, mutta se on vasta nupulla.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Monta asiaa, monta huolta

Jaahas, toivottavasti päivän tärkeimmät on hoidettu. Olimme asiointimatkalla, menimme ensin erääseen pikaiseen vuositapaamiseen ja sitten lukkoliikkeen kautta postiin. Sitten isäntä odotteli sähkömiestä. Huomenna tulee lukkoseppä. Auto menee huoltoon ja toivottavasti sen mystinen vika selviää.

Nämä autot ja lukot ja sähköt ovat maailmankaikkeuden pienimpiä murheita. Isommista en nyt tohdi mainita mitään. Niitäkin on. Toivotaan, toivotaan. Rodot kuitenkin kukkivat upeasti, samoin pikkuinen Ristinummen ruusu, jonka kuvan sain siirrettyä naamakirjaan, vaan en tänne. Ehkä se myöhemmin onnistuu. Kirjoitin tässä tunnin, parin verran, jotgen nyt on aika siirtyä muihin hommiin.



sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Helluntai-sunnuntai

Vaikka lähes koko valtakunnan läpi on ukkonen kulkenut, satanut ja myrskynnyt, niin ei meillä vaan. Vähän satoi aamulla ja ehkä yölläkin ja siinä se. Tänään kylläkin on tuullut koko päivän. Ihmettelin, kun isäntä lähti pyöräilemään.

Rodot kukkivat ihanasti. Täytyykin käydä ottamassa tuoreempi kuva. Tämä on parin päivän takaa.



perjantai 7. kesäkuuta 2019

Se on blogiperjantai nyt

Se on perjantai ja kuten fb-ystäväni Minna eli Rouva Sana, mainion Bloggaajan käsikirjan kirjoittaja muistutti, voimme tänään iloisesti viettää blogiperjantaita. En ole vielä kokonaan ehtinyt lukea keväällä ilmestynyttä kirjaa, mutta mielihyvin suosittelen sitä. Vaikka bloggaajataustani on jo vaikka miten vanha ja tämäkin on ties kuinka mones blogi, niin aina sitä uuttakin oppii.

Tulin nyt kiireesti maksamaan muutamat laskut ja lisäämään tekstinpätkä mainion päivän kunniaksi siltä varalta, että myöhemmin ei tietokoneelle ole ukkosen takia tulemista. Pieni kännykän näyttö on kyllä epätoivoinen vekotin bloggaukseen. Kuten myös laskujen maksuun sitten kun ei ehkä enää pääse pöytäkoneelle. Se on sitten oman postauksensa aihe.



Tämä on ihana harrastus. Ei muuta sanottavaa, kun en mitään jaloja ajatuksia tässä helteessä saa pienessä päässäni sorvattua. Terveiset vaan naapuriin, https://www.rouvasana.fi!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Ihanat kielot, aamusta puhumattakaan

Poimin äsken muutaman kielon maljakkoon. Sateen jälkeen ne ovat raikkaitakin raikkaampia.



Aamussa ei ole valittamista. Sormijumppaa tein sukankutimen kanssa. Ajatukset kulkevat tulevassa kirjassa. Löysin eilen kaksi idean poikasta, kun keksin päähenkilön yhteydet Suomeen ja saan siitä hyvän aasinsillan tekstiini. Toinen idea on kehräämiseen liittyvä, jota siis en ole koskaan nähnyt värttinällä. Kirja kulkee 1800-luvun Tukholmassa.
 Pääasiassa, mutta vähän Suomessakin.