Ihanuudet tulivat

Tässä ne ovat: kevään ensimmäiset lumikellot. Kevät, kevät!  --- Ihan ei sinivuokko kuki, mutta ennakoidaan tulevaa otsikkokuvassa.

Eikä pelkästään kevät ilahduta, vaan myös nämä huikeat astiat, jotka tulivat viime viikolla. Nämä ovat porvoolaisen Vajan tuotteita (https://vaja.fi). Tilasin ne nettikaupasta, joka on erikoistunut pääasiassa suomalaisiin tuotteisiin, nimeltä Kuvio Shop (https://kuvioshop.fi). Näistähän jo mainitsinkin aikaisemmin täällä, mutta nyt ne siis tulivat. Mukien ja rasian lisäksi tilasin mm. teetä ja suklaata.

Kun olen koko ikäni palvellut kotimaista taloustavarateollisuutta, niin tämä uusi pienyrittäjä ansaitsee ainakin minun mielestäni kaiken mahdollisen tuen. Tuotteet todella tehdään Suomessa eikä missään merten takana, kuten esimerkiksi Arabiat, jotka tulevat ainakin Thaimaasta ja Romaniasta nykyisin. Sitä paitsi nämä tosissaan viehättävät silmääni ja istuvat mukavasti käteen. Ei halvinta mahdollista hintaa, mutta mielelläni maksoin mitä pyysivät ;-)

Kevätpäiväntasaus

Tänään alkaa sitten kevät virallisesti. Räntää kylläkin sataa. Minä juhlin päivää vaihtamalla mullat muutamalle kukalle. Kliivia-poloinen ei ole kukkinut moneen vuoteen, mutta jospa se tästä piristyisi. Ruukkua en vaihtanut. Tämän pitäisi kuukalenterin mukaan omla sovelias päivä ja siksi kylvin Uudenseelannin pinaattia jaxchiliä. Tai siis kylvän. Pinaatin siemenet ovat vielä liossa. Kolmas kylvös on tomaattikokeilu viipaleista. Jotkut onnistuvat, toiset eivät.

Uusi viikko, hyvä mieli

Viikko alkoi hyvissä merkeissä. Tosin huomenna ehkä saan ei-niin-hyviäkään uutisia. Onneksi tänään on tänään ja huominen kantakoon huolen omista murheistaan.

Jahas, siirsin tänne yhden kuvan. Ei se ainakaan tähän postaukseen tullut, vaan lennähti ties minne. Kännykän piķkunäytöllä en yritäkään etsiä sitä. ----

Uusi yritys ja nyt kuvan siirto onnistui, kun tulin pöytäkoneelle. Nämä ihanat Sievin hollannikkaat eivät kuitenkaan olleet minulle, mutta sivat uuden kodin. Siitä minulle tuli hyvä mieli. Malli on varmaan hyvä, mutta hivenen kapea turpoaviin jalkoihini. Kaikin puolin olen muuten ollut tyytyväinen Sievin kotimaisiin kenkiin, enkä tätäkään koe hutiksi, varsinkin kun jalkineet menevät todella niitä tarvitsevalle. Mutta eikös ole nätit?

Sen kunniaksi tein itselleni yhden hyvän ostoksen. Ehkä vähän lohdutukseksi, jos sellaista tarvitaan ja siksikin, että tasapaino säilyy...

Vaja-merkkiset astiat ovat supisuomalaisia ja Suomessa valmistettuja. Niitä myy Kuvioshop (https://kuvioshop.fi) -niminen nettikauppa, joka on erikoistunut nimenomaan suomalaisiin tuotteisiin, vaikka tosin myy joitakin, hyvin valikoituja ei-suomalaisia Arabian astioita, kuten Muumi-mukeja.

Nämä tehdään Porvoon suunnalla. Tekijät ovat ex-arabialaisia, jotka ilmeisesti veivät tieto-taidon lisäksi myös joitakin laitteita, kun Arabia lopetti tuotannon kotimaassa.

Olen pitkään haaveillut näistä sinisistä mukeista ja nyt sitten tilasin. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan itse haluan tuoda kotimaisen nuoren, uuden valmistajan nimen esille. Kun ikäni ja työurani palvelin kotimaista teollisuutta, ei vanha koira pääse eroon karvoistaan, ei haluakaan.

Omat kirjat - näitä saa edelleen

Tämähän nyt on harmaa kuva. Tuli vain perjantain kunniaksi niin sanotusti mieleen mainostaa omia kirjojani. Kahta aikaisempaa on edelleen saatavissa, kuten myös tuota viimeistä Anna Olsonia. Perttilä kertoo meidän talostamme ja lähitienoista. Mattila puolestaan on kertomus vaarini isoisän ja -isoäidin kotimaisemista Mattilasta, jossa Sibeliuksetkin siihen aikaan olivat hyyryläisinä.

Tämä siis on ihan itse maksettu mainos!

Iloa vielä uudestaan!

Kehuin jo aikaisemmin fb:ssä hyvää lautasostostani. Ihanat Kati Tuominen-Niittylän lautaset tulivat jo maanantaina toimitettuna ihan kotiovelle, kun hyödynsin Finnish Design Shopin naistenpäivän tarjousta.

Tänään nettikauppa raportoi, että jokaisesta naistenpäivän tilauksesta se lahjoitti 10 e Naisten pankille. Saalis eli lahjoitettu rahasumma oli liki 15 000 euroa! Tämä lämmitti minuakin, sillä olen muutenkin Naisten pankin tukija ja kuukausilahjoittaja.

Uutta lunta vanhan surmaksi

Se on vielä talvi, vaikka aurinko yrittää paistaakin milloin pilvien lomasta, milloin kirkkaalta taivaalta. Jossain päin on kuulemma miinus 30 astetta pakkastakin ensi yöksi. Vielä ei kannata vaihtaa otsikkokuvaa keväiseksi, vaikka mieli tekisi. Mutta kyllä vanha kansa tietää. Uusi lumi on vanhan surma.

Päivitin viime käynnillä vähän Anna Olsoni sivua. Jatkan taas.

Naistenpäivä plus

Olipa eilen tapahtumia. Hallitus erosi, sote meni puihin ja vietettiin naistenpäivää. Sen kunniaksi isäntä toi kotiin komean kakun. Minä juhlistin päivää ostamalla meille uudet ruokalautaset ihan arkikäyttöön. Laseja pitäisi vielä hankkia, sillä viime aikoina me huonokätiset olemme pudottaneet ja rikkoneet monta  Kerttu Nurmisen suuunnittelemaa Verna-lasia. Mielestäni ne ovat parhaita mahdollisia arkilaseja.  Niitä ei enää saa kuin hyvällä onnella kirpputorilta. Tänään täydensin sukkalankavarastojani, joten nyt on sitten ostokset tehty vähäksi aikaa.

Eilen oli ollut Suomen naisyhdistyksen merkkipäiväjuhla. Ehkäpä kirjoitan yhdistyksestä muutaman sanan Anna Olsoni-sivulle. Perhedyin nimittäin yhdistyksen syntyhistoriaan kirjojani kirjoittaessani. Aleksandra Gripenberg, joka oli yksi yhdistyksen voimahahmoista, oli myös Annan tukija.

Hesarissa oli eilen iso juttu naisten pahoinpitelystä perheväkivallan uhreina. Samaan tuskalliseen asiaan törmäsimme mekin, ei ihan lähimmässä piirissä, mutta kuitenkin kirpaisevan lähellä. En uskalla avata asiaa tämän enempää. Sen sanon vain, että asia kosketti syvältä. Asia liittyy myös tunnisteeseen terveys ja sairaus, mutta siitäkään ei enempää.

Laskiaissunnuntaita, iltaa.

Tänään ihastelin aurinkoista laskiaissäätä ikkunasta. Näytti olevan upea hankikanto, kun väkeä vaelsi lasten, pulkkien ja koirien kanssa meidän ohi kyläkoulun laskiaisriehasta.

En valita, sillä kahvittelin - itse asiassa joimme teetä - ja juttelin lähes koko iltapäivän entisen koulukaverin kanssa. Lukiota emme enää käyneet yhdessä, vaan hän vaihtoi ns. parempaan kouluun, mutta tietenkin muistelimme monia keskikouluaikaisia luokkatovereita. Viimeksi tapasimme kai vähintään pari vuotta sitten, joten on tässä kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Hänkin jäi eläkkeelle ja  väitteli tohtoriksi ja on tehnyt uutta uraa alansa asiantuntijana maailmalla.

Saas nähdä miten maaliskuu alkaa

Kaivoin muutama päivä sitten pakkasesta kaksi karitsan potkaa ja tein vielä sopivaa talviruokaa, vaikka kevättä miten olisi almanakan mukaan tulossa. Vuokaan meni ensin kaksi rasiaa hapankaalia, runsaasti valkosipulin kynsiä, muutama porkkana ja kaksi isoa sipuli viipaleina. Nesteeksi vettäja lihafondia ja päälle sulaneet potkat. Nämä sitten hautuivat useamman tunnin uunissa 150 asteessa ja hyvää tuli. Nyt en ottanut kuvaa, muta vanhaa kuva-arkistoa tutkiessani huomasin, että tämä on selvästi yksi meidän lempiruoistamme. Hyvää tuli - söimme sitä kolmena päivänä. Se kannattaa huomata, että lihat on hyvä perata luistas erilleen jo ensimmäisenä päivänä.

Kuvasin pihapolkua aamulla, kun kävin viemässä linnuille ja oraville siemeniä. Liukasta ja jäistä on. Vielä kun tähän on ennusteen mukaan luvassa lunta päälle, niin huh-huh. Olen viime ajat ajellut postilaatikollekin talon rollaattorilla. Muuten ei ole toivoakaan pysyä jaloillaan, mutta kyllä tämä tästä kevääksi muuttuu.