lauantai 22. helmikuuta 2020

Hurja tuuli

Tälle päivälle luvattiin kovaa tullta ja sadetta ja sitä saatiin. Kaksi vanhaa kujvaa; tuulikannel heiluu terassin puolella ja kuuset tässä työhuioneen puolella. Teemaan liittyviä uusia ei nyt olekaan. Maisema on muuttunut vain siltä osin, että  kasvi on saanut kyytiä. Muurahaiset ottivat sen majakseen jo muutama vuosi sitten.



Meillä oli viikolla etäisiä, ennestään tuntemattomia sukulaisia. He ostivat Mattila-kirjaa ja muitakin kirjojani. Lisäksi sain lainaksi paksun monisteen, johon eräs näistä uusista sukulaisista oli koonnut tietoa isäni serkusta, Elli-tädistä ja hänen perheestään. Kopioin äsken tärkeimmät sivut, joiden tietoja saan hyödynnettyä tulevassa kirjassani. Muutama liuska on jo kirjoitettuna, vaikka pääasiassa vasta kerään aineistoa. Hoksasin, että saan kännykällä naputeltua tekstiäkin, joka siirtyä - toivottavasti - pilvien kautta tänne pöytäkoneelle. Nyt käynkin tarkistamassa, tuliko kirjoitettua turhan päiten.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Iloa ja surua

Vielä minä tämänkin päivän näin. Nimittäin että mieheni ryhtyi käyttämään tietokonetta. Ja minä opettajana. Hän on jo jonkin aikaa kypsytellyt asiaa ja niinpä nyt sitten hankittiin taloon tabletti. Tällä pikkupillerillä isäntä lukee nyt uutisia ja kirjoja, joita ei näön huonontumisen takia muuten ole oikein enää pystynyt lukemaan. Hyvinhän tuo näyttää sujuvan, vaikka toisinaan olemme kumpikin sormi suussa.  Ostettiin myös lukulaite, mutta sen lataamiseen asti emme vielä ole ehtineet. Minäkin rupesin lukemaan omalta kännykältäni ekirjaa, mutta ei paperikirjaa vielä mikään voita.

Kun otsikoin ilon lisäksi surua, niin tytär kertoi isänsä nukkuneen pois. Olimme tämän ex-miehen ja hänen nykyisen perheensä kanssa hyvissä väleissä. Erityisesti minua ilahduttaa se, että isä ja tytär ehtivät lähentyä. Nyt hänellä on suuri suru¨ja haikealta tuntuu minustakin.



Eletään helmikuun puoliväliä, mutta niin vain maasta nousee terhakkaasti jotain kevätkukkia. Mielenkiintoista nähdä, mitä niille tapahtuu. Nämä kukkivat  kukat sain eilen, kun pidimme pientä sukukokousta meillä. Seitsemän hyvin etäistä sukulaista tuli kahvittelemaan. En nyt ulkoa jaksa muistaa, kuinka monensia serkkuja olemme. Ehkä neljänsiä tai viidensiä. Näistä en ollut aikaisemmin edes kuullut, mutta mukavaa oli.

torstai 6. helmikuuta 2020

Tuliko talvi tänään?

Hah, pakkasmittari näyttää miinus viittä astetta. Tuliko talvi, vai menikö? Talipötköllä linnut ainakin käyvät nyt ahkerasti. Tänään maa on hivenen valkoisempi kuin eilen, jolloin otin tämän kuvan. Tuo punainen nauha on estämässä varkaita, ettei pötkö heti katoa telineestä. Syömässä käy vain tali- ja sinitiaiset ja nyt myös tikka. Ja orava auringon kukkia syömässä. Metsät ovat kadonneet ja niin myös linnut.


Kun aamulla aloitin tätä, oli mielessä monenlaisia ajatuksia. Tulivat ja menivät. Minä menen nyt kantamaan mattokääröjä vaatehuoneen nurkkaan. Matot on poistettu käytöstä, mutta aittaan en uskalla niitä viedä. Ei silti, osaavat hiiret tulla taloonkin.