keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Talvi tuli eteläänkin




Jo sunnuntaina se alkoi. Istuin äidin työhuoneessa lajittelemassa vanhoja 
papereita ja valokuvia, kun ensimmäiset "jalkarätin kokoiset" lumihiutaleet alkoivat tippua taivaalta. Talvi alkoi. Nyt voi sanoa, että ensi lumi on tullut, mutta toivottavasti ilmat vielä lämpenevät. On nimittäin käynyt niin, että iso vesisaavi on tyhjentämättä... Huurteiset puut ja pensaat ovat kauniita, vaikkei maassa lunta vielä ole nimeksikään.

Työ  perikunnan omaisuuden kimpussa jatkuu ja jatkuu. En tarkoita koruja enkä pöytähopeita. Ne on jo jaettu, mutta se muu... Vintti pursuaa vielä roinaa. Toin eilen muutaman viimeisen valokuvalaatikon kotiin lajiteltavaksi ja skannattavaksi. Jospa nyt saisin sen urakan valmiiksi. Matkakuvat ja tunnistamattomat rippikuvat pääsevät suoraan roskikseen, mutta helmiäkin voi löytyä.

torstai 17. lokakuuta 2019

Lehti puusta varisee, päivä yötä pakenee

Toissa yö oli täälläkin jo kylmä. Aamulla oli vesisaavissa riitettä, ensimmäistä kertaa. Mentiin asioille ja taksi kertoi rapsuttaneensa ikkunoita ja kampaajan auton ovi oli jäässä. Nyt on ollut vain sadetta, mutta hämärää. Siitä nuo vanhan laulunkin sanat tulivat mieleen, kun kävin postilaatikolla.



Urakka alkoi, siis vanhan talon tyhjennys..oikeammin sanottuna se on edessä ja konkreettisesti aloitus parin päivän päästä. Puolen vuosisadan Kotiliedet ja muut säilötyt lehdet, vanhat vaatteet ynnä muu sekalainen roju odottaa,  mutta kaikki on käytävä läpi, vaikka se jo tiedetään, että suuri osa menee suoraan kaatopaikkakuormaan. Talo on iso ja vintti laitoja myöten täynnä romua. Kokonaan oma lukunsa on se, kun ruvetaan kamoja jakamaan. Tämä on perinnönjakoa, tämä. Toivottavasti tervehdimme vielä tämän jälkeen. Tai olemme hengissä.

maanantai 14. lokakuuta 2019

KIrjaprojektille vauhtia?

Moitin useinkin kännykkää, jolla on vaikea päivittää tätä, mutta yhtä tarkka näemmä saa olla pöytäkoneellakin, ettei tule hirveästi lyöntivirheitä. Olin sanomassa, että nyt pitäisi saada vauhtia kirjahankkeelle. Kävin jo skannaamassa muutaman kuvan siltä varalta, että niitä voisi käyttää kirjassa. Seuraavaksi kai sitten on syytä ottaa esille versio X ja ruvettava sitä lukemaan.

Tässä itselleni muutama virikekuva Tukholmasta, netistä kopsattuja:







maanantai 7. lokakuuta 2019

Mukava tapaaminen

Hautajaisista seurasi hyvääkin. Tapasin muun muassa pikkuserkkuja, joita olen nähnyt viimeksi lapsena. Yksi kävi tänään kahvittelemassa ja vietimme paitsi leppoisan, mutta myös hyvin antoisan iltapäivän.


Vaihdoimme tietoja ja  mikä merkillisintä, kumpikin oppi uutta juurista. Asiat jäivät vielä kesken, mutta  voi olla, että pikkuserkun jo lähes sata vuotta sitten kuollut isoäiti ja minun äidinäidin isä olivat samoilta kulmilta, ehkä suorastaan samasta rusthollista.

Harmillista, etten äkkiseltään löytänyt mappia, johon olen tallettanut omat tietoni. Kun tietokone hajosi, menivät nekin tiedot ehkä taivaan tuuliin puolitoista vuotta sitten. Sekin täytyy nyt penkoa. Kuten mappikin esille. Onneksi paljon on ruutuvihoissa ja mapeissa, siis hyvässä tallessa, mutta tuntemattomassa paikassa.

torstai 3. lokakuuta 2019

Asiakaspalvelu pelaa

Joskus asiakaspalvelu pelaa melkein ajatusta nopeammin. Meillä on käytössä hälytysjärjestelmä, joka nyt vähän reistailee. Toimii kyllä, mutta vaatii kuitenkin huoltokäyntiä. Itse arvelemme, että ehkä patterit on vaihdettava. Taisitten on jotain muuta mikä on laiskistanut laitteen.

Mies soitti firmaan ja joutui selostamaan ongelman vuoron perään kolmelle eri henkilölle. Joku jossakin vaiheessa



arveli, että laitteet olisi päivitettävä. Siihen ei ole mitään tarvetta. Tarvitsemme vain huoltoa. Huoltomiehen kuulemma saa ehkä ensi viikon loppuun mennessä. Mielestämme se on aika pitkä aika.

Ei kulunut puolta tuntia enempää, kun reipasääninen myyntihenkilö soitti. "Te kuulemma haluatte päivittää laitteet." No emme todellakaan halua, haluamme vain huoltomiehen paikalle.

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Mikä valvottaa?

Olen viime aikoina nukkunut tosi huonosti. Nukun muutaman tunnin, herään, tulen alakertaan, kudon tai luen vähän ja kömmin taas sänkyyn. Pahimmillaan teen vielä toisen retken alakertaan. Miksi? Tätä olen nyt aprikoinut.

Toisaalta ja toisaalta. Syitä ei ehkä pitkään tarvitse miettiä.

Periaatteessa sairausosastolla on tapahtunut jotain, mistä en halua puhua, kun en oikein ole osannut sitä itsekään käsitellä. Syövästä ei kuitenkaan ole kysymys. Pitkä lääkelista kuitenkin piteni yhdellä tropilla. Se ei kuitenkaan valvota.

Tai eihän sitä tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että tämä on surullista aikaa. Monta kuolemantapausta on lähellä, paljon sairautta lähipiirissä. Kai sekin, kun huomaa olevansa tässä sukupiirissä vanhin. Tai on sentään kaksi isän vanhempaa serkkua ja yksi omakin. Lankomiehen sanoin:"Silloin  tuntee olevansa vanha, kun oma poika jää vanhuuseläkkeelle." Meillä ei olla sentään siinä pisteessä, vaikka olemmekin eläkeläisiä. Eikä mulla pitäisi tästä stressiäkään olla tästä vanhenemisesta, mutta ehkä alitajunta tekee tepposet.
"Valoa vaik en näkisi, sen tiedän loistavan."





tiistai 1. lokakuuta 2019

Lokakuussa ollaan - syksyä lykkää

Tälle päivälle on ennustettu kovaa tuulta ja siltä nyt tuntuukin, mutta aurinko paistaa niin nätisti ikkunan läpi. Ehkä on syytä pikapuoliin vetää vaatteet päälle ja kaartaa postilaatikolle kasvihuoneen kautta? Vesisaavi nurin, luukut kiinni. Siellä suunnassa ei tänä vuonna valitettavasti ole ollut mitään kuvattavaa.


Ja sitten  vähän ruokajuttua.

Kun kävimme sunnuntaina ulkona syömässä, niin toisaalta myös säästimme kotona.  Tietysti sen päivän ruoan, mutta muutenkin.  Kotimainen kala on useimmiten  niin kallista, ettemme sitä raaski ostaa. Nyt kuitenkin ostimme ja paistoimme kaksi kuhafilettä, mutta kun pyysin parin kalan ruodot ja muut perkeet kaupan päälle, niin niistäpä tuli meille kahden  päivän mainio kalakeitto. Tänään tehdään jotain suppilovahveroista, joita saimme. Kastiketta varmaan, kun on perunalaatikkoa valmiina.