sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Ei ehkä turha ostos

Naureskelin kesäostostani, kun hankin jo valmiiksi talven varalle töppöset. Nämä on niin helppo vetää alkaan, ja kun vanhat ovat jo enemmän tai vähemmän nuutuneet. Jos minä nauroin kotona, niin postin täti hihitteli vielä enemmän komeaapakkaustyyliä, mutta perille tulivat näinkin, ihme ja kumma. Hymy kyllä tänään hyytyi, kun katsoin aamukahdeksalta lämpömittaria. Plus 4 astetta ja vappu tulossa.



Lisäksi ostin ihan pihalla kävelyä varten toiset. Nämä kyllä ovat vähän liian hyvät kasvimaalle. Ehkä pesen vielä vanhat roksit ja tutkin, jos jotkut vanhat kävelykengät olisivat paremmat pihakenkinä. Kun liikkuminen on huonoa, on pakko kiinnittää huomiota jalkineisiin.


Tosin postilaatikolle on kätevintä vain sujauttaa ne vanha roksit jalkaan, kun ei ihan sukkasillaankaan voi mennä. Mulla näet on tukisukat kesät, talvet ja villasukat niiden suojana. Kaupunki on myöntänyt kahdet sukat vuodessa, mutta loppukaudesta kantapäissä on takuuvarmasti reiät ja silmät juoksevat. Mekoista ja lyhyistä hameista ei ole puhettakaan, pohjepituiset tai maata viistävät helmat ovat täkäläistä muotia, tietysti talvella leggareiden ynnä muiden pöksyjen lisäksi. Talvella ja wappuna.


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Viipurin henki

Katsoin juuri tv-dokumenttia Viipurista, sen rappeutumisesta ja Espilän uudesta noususta. Olen ollut vain kerran  käymäseltään tässä ihanassa kaupungissa. Se oli tietenkin neuvostoaikaan, läpikulkumatkalla Leningradiin joskus 1980-luvulla. Mieleen jäi lounas Pyöreässä tornissa, karmean hajuinen asemarakennus ja limppuostokset jossain sivukadun kaupassa.

Rakkaus kaupunkiin syntyi tämän umpiuusmaalaisen naisihmisen sydämessä paljon myöhemmin. Kun kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kirjoitin kirjaani Anna Olsonista, tutustuin kirjallisuuden ja valokuvien perusteella kaupunkiin. Luin kaiken mahdollisen, minkä onnistuin saamaan kynsiini. Viipurin historiasta ja muistelmateoksista historiikkeihin ja romaaneihin.

Kuvia sain kirjaani varten  ja siis kirjassa julkaistavaksi Annan suvulta, Kurkijoki-seuralta ja 30-luvulla kaupunkia kuvanneen valokuvaaja Eino Partasen jälkipolvilta. Sain omasta mielestäni hyvän kuvan 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten Viipurista ja yleensäkin Karjalasta. Anna oli syntynyt Sakkolassa, kasvanut Kurkijoella ja elänyt lähes 40 vuotta Viipurissa. Tämän takia en  ole halunnut rikkoa illuusiotani enkä edes harkita tutustumista rappeutuneeseen maakuntaan,kaupungista puhumattakaan.

Kirjani kannessa olevan teoksen Viipurin torielämästä taustalla Pyöreä torni, on maalannut Anna ja Aloys Quistin vanhin poika, eversti August Kuistio. Annan muotokuva on maalattu hänen kotitalousopettajaksi valmistumisensa kunniaksi otetun valokuvan pohjalta.

Muotokuva on valmistunut 1941 Annan perustaman Helsingin kasvatusopillisen talouskoulun 50-vuotisjuhlan  tietämillä ja se on nykyisen Helsingin yliopiston omistuksessa. Muotokuvan maalasi taiteilija Antti Lindeblom ja sen lahjoitti koululle Annan veljentytär, kotitalousopettaja Kerttu Olsonen, myöh. Wartiainen.


 

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Rauhallista aamua

Toisen pääsiäispäivän rauhallinen aamu on sujunut käsityötä
 merkatessa. Tämä jää kotiin omaksi kässäkassikseni. Sanoinko jo,että tämä on upean Taito-lehden kassi?



Samalla ihmettelen unia. Olen taas pitkästä aikaa nähnyt vaikka mitä. Yhtenä yönä olin myyntikokouksessa. Seuraavana tapasin vanhemman kollegan, elossa tiettävästi, senä vanhan edesmenneen opettajan. Viime yönäkin näin jotain, mutta sitä en muista. Mies on nyt ainakin kolmena peräkkäisenä yönä herännyt siihen, että olen huutanut hänelle herätystä alakerrasta. En ole.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Kevät on jo meillä

Aurinkoista aamua! Vaikka yöt ovat vielä kylmiä ja pakkasen puolella,  niin päivällä  ihana kevään tuoksu huumaa. Meillä kevätkukat vasta heräilevät. Muutaman krookuksen lisäksi  vasta yksi pieni sinivuokko kukkii, mutta odotan nurmikolta nousevia luonnonlajeja, käenrieskaa ja taskuruohoa ja sitten tietysti valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukkakin pitäisi jossain olla. Ja talvio, mutta ainokainen tulppaani ehtii harvoin kukkia ennen kuin päätyy parempiin suihin. Jouluruusu ralvehti, mutta senkin nupun taisi joku napsaista suuhunsa.


Aamuaurinko paistoi näin ihanasti vanhaan oveen ja heijasti siihen ikkunaenkelin.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hyvää palmusunnuntaita ja vaalipäivää

Pääsiäisviikko alkaa, pienet virpojat ovat liikenteessä ja iltapäivällä mekin matkalla äänestyspaikalle. Nämä ihanat pikkumimmit naapurista jatkoivat matkaa seuraavaan virpomispaikkaan. Onneksi mulla oli samanlaiset palkat kaikille kolmelle. - Tässä välissä kävi jo seuraavakin pikku noitaseurue ja nyt ovat parhaat palkat jo jaettu.- Ja kolmaskin!

Se on sitten illalla vaalivalvojaiset. Juhlasta ei osaa sanoa mitään, mutta telkarin ääreen aiomme asettua. Edellisen kerran taisi toosa olla auki kun  mies kuunteli paavin joulumessua ja minä torkuin, kylläkin samassa huoneessa.

Tästä surkean pienestä kännystä katson uutisia ja sen sellaista, mutten kovin usein viitsi mennä toiseen huoneeseen telkkaria töllöttämään.






perjantai 12. huhtikuuta 2019

Käsillä tekeminen lisää luovuutta

Luin juuri sen, minkä ole itsekin moneen kertaan havainnut ja jonka aivotutkijat todistavat. Käsillä tekeminen lisää luovuutta. Lisää tästä: www.punomo.fi. Käsillä tekeminen myös rauhoittaa ja on parasta meditaatiota sekä antaa mahdollisuuden vajota hiljaisuuden siunaukseen.

Minulla on parhaillaan menossa ihana käsityö, oikeastaan montakin, sillä tilasin viimeisessä Taito-lehdessä mainostettuja puuvillakasseja. Niihin on painettu kuvioita, joita aktiiviset harrastajat ovat jo aikaisemnin kirjoneet. Lehden viime vuoden numeroissa niitä esiteltiin muistaakseni osa kussakin numerossa. Silloin en uskaltanut tarttua mielestäni aika vaativaan työhön. Nyt ihastuin näihin kuvioituihin kasseihin, jotka voi täyttää ihan haluamillaan pistoilla, väreillä ja langoilla. Kaivoin esille omat muliinilankavarastoni, joka on merkittävän kokoinen ja olikin osittain sekainen kasa. Viimeiset lankasotkut selvitin juuri aamutelkkaria katsoessani.

Nyt on niin, että harrastin pitkään ristipistoilua. Seinällä on muutama kehystettykin työ. Sitten näkö heikkeni, lähinnä kai sytostaattien vaikutuksesta enkä nähnyt enää pistellä tiheitä jahden langan yli meneviä pistoja, joten harrastus jäi. Tämä vapaa kirjailu sallii isommat pistot, mutta kun tämä hanke on valmis, niin kokeilen ehkä vielä ristipistelyäkin. Kesän valoisa aika on otollisinta tarkalle työlle. Jos ei keinovalo riitä, voi kässätehtaan siirtää pihalle.

Vakiokässäterapiaani on edelleen kutominen. Perussukkaa, kinnasta ja ranneketta on kiva tehdä. Kärsivällisyyteni ei riitä kuvioihin eikä monimutkaisiin pitseihin. Kudon itselle ja hyvää tekeviin tarkoituksiin eri keräyksiin vähän kohteita vaihdellen.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kaarisilta



Osa Aale Tynnin runosta Kaarisilta. Kaappasin runon netistä, mutta valitettavasti loppuosa ei mahtunut mukaan. Runosta tulee aina mieleen yhdet hautajaiset, joissa eräs vieraista, ronski upseerismies, lausui tämän naapurinsa muistolle.

Puhuin monta vuotta miehelle, että pitäisi saada kaarisilta pihasta kasvihuoneen puolelle. Matkalla on vanhoja juuria ja usein keväällä märkä oja. En saanut kaarisiltaa, mutta silta tuli, kun mies keksi, että joutilaana on iso kappale muottivaneria. En vielä testannut sitä, mutta minulle kerrottiin, että siltaa pitkin voi ajaa vaikka ruohonleikkurilla. Silta on oikeasti vain "silta", mutta varmaan ajaa asiansa.


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Neulomuksia sydämestä

Sain eilen edellisen käsityön valmiiksi: mustan- ja roosankirjavan kaulahuivin siltä varalta, että jos joskus sellaista satun tarvitsemaan mustan takin kanssa. Malli on superhelpoista helpoin eli pelkkää oikeaa silmukkaa. Lanka ei olisi ollut edukseen missään pitseissä tai sen sellaisissa.

Sormet, siis aamukankeat sormeni, kaipasivat jo sukankudinta. Aloitin putkisukan. Sukat ehkä menevät otsikon nimisen fb-ryhmän keräykseen ja jollekin taivassukiksi. Kappas vaan, sukat eivät ole raidalliset, vaan varjoni näköjään tuli kuvaan, kun kudin oli sylissä. Lanka on oljenvaaleaa beigeä.

Tämä taivassukka-asia ei ole mitenkään uusi, vaikka on ikään kuin tullut muotiin aivan viime vuosina. Itse en ollut siihen aikaisemmin törmännyt, mutta kaiketi silloin, kun vainaja puettiin kotona, hänelke usein puettiin juhlavaatteet taivasmatkalle. Luulen lukeneeni, että tapana on paikoin ollut ommella myös omat kuolinvaatteet, paita tai mekko valmiiksi. Se on tänäkin päibänä monelle osa surutyötä. Kun äiti kuoli vajaa kymmenen vuotta sitten, niin tällainen ei tullut mieleenkään. Meillä päin sitä tapaa ei varmaan tunnettu, tai ainakaan itse en ole siihen törmännyt.

Joissain kansalaisopistoissa on kursseja, joilla veistetään arkku tai uurna itselle tai läheiselle.  Minullakin on tuttu, joka on  näin tehnyt.



sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Lämmintä viikonloppua

Päiväkahvit juotiin eilen aurinkoisella terassilla. Istutin ihanan orvokkilaatikon ja jatkan tänään, kun aurinko paistaa ja odotettavissa on vielä lämmintä. Kukkalaatikot on tarvittaessa helppo siirtää  sisälle, jos taivaalta alkaa tulla pieniä mummoja tai vaikka rakeita.

Mustarastas kaivelee pensaiden juurilla ja käy välillä tarkistamassa, onko terassin kaiteella rusinoita.






perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kotijuustoa ja kiitoksia

Kiitokset ensin. Oli kiva löytää ns. Vanhoja tuttuja blogiystäviä. Paljon heitä on kadonnutkin. Moni on ehkä lopettanut tämän mainion harrastuksen ja ainakin yksi siirtynyt ajasta iäisyyteen. Itsekin taidan olla laina-ajalla.

Vaikka tämä ei ole ruokablogi, inspiroiduin parhaiden ruokablogien tuoreesta
ranking-listasta ja mainostan omaa kotijuustoani. Teen tätä muutaman kerran vuodessa juhlapyhiksi ja aina jos jää maitoa vanhenemaan reseptillä 3 l maitoa, 1 litra piimää, 2 kananmunna, suolaa. Kuva on vanha ja Ali-niminen lautanenkin on jo hajonnut. Eikä juustostakaan tullut tällä kerralla yhtä isoa, mutta hyvän makuista kylläkin.

 

torstai 4. huhtikuuta 2019

Aamun askartelut

Yritän muokata parhaan kykyni mukaan tätä blogia. Lisäsin linkit vanhoihin blogeihini, sillä niissä voi olla jotakuta kiinnostavaa asiaa ainakin kävijämääristä päätellen. Ehkä joskus tutkin, voisiko niitä vielä päivittääkin.
Lisäsin myös listaa teistä  joiden blogeja olen mielelläni aikaisemmin lukenut ja jotka välillä jo kadotin. Kadotin myös linkin edelliseen Villiviinin blogiini. Se on jotenkin kaapattu tai muuta sellaista outoa. Eli roskikseen vain se.🤣


keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Kierros pihalla

Tein aamulla pienen kierroksen. Kameraan tarttui vain tämä ihana lumikellotupsu. Edellisellä
kuvauskerralla siinä oli vasta kaksi kukkaa.  Tämän esivanhemmat ovat pihan toisella laidalla, mutta ehkä tuuli tai linnut ovat kuljettaneet siemenen. Sinivuokko ei vielä ole auennut, joten jatkoin matkaa kasvihuoneen suunnalle. Sisälle ei ollut mitään asiaa, mutta seinustalla nousi jo kaksi terhakkaa raparperin juurakkoa. Olin lukenut, että se kannattaa peittää ämpärillä tai saavilla. Peitin ja nyt odotan makean meheviä raparperin varsia. Toinen juurakko jäi vertailukappaleeksi. 

Valitin jo fb:ssä, että fasaania ei ole näkynyt, ei kuulunut. Eilen se kuitenkin ilmoitti läsnäolostaan ja raikas ääni kantaa oikein hyvin sisälle asti.  Sepelkyyhky rakentaa selvästi myös pesää pihakuuseen, kuten monena vuonna aikaisemminkin. Eli voi sanoa: kevät on.









maanantai 1. huhtikuuta 2019

Huoltoviikko alkoi - aprillia


Tämän vanhan kuvan ottamisen jälkeen on tuokin lumi jo huvennut melkein kokonaan ja lumikellot kukkivat entistä komeammin. Yksi on lennähtänyt pihan toiselle puolelle, mutta siitä en saa valitettavasti nyt kuvaa esitettyä. Kännykän tuoreemmat kuvat näet eivät ole suvainneet siirtyä pöytäkoneelle, kuten pitäisi. - Kesäaika alkoi ja kevät tulee kohisten, vaikka nyt taisikin tulla muutaman päivän viileämpi vaihe, Sitähän tämä kevät aina on. Ja aprillipäivä nyt. Sainkin kännykästä suoraan siirrettyä,  vähän hulluun paikkaan, korjaan joskus...

Meillä näyttää olevan vuoroviikoin ns. huoltotöitä ja lepoa, Nyt alkoi huoltoviikko: alkuun hammashuoltoa ja lääkäriä minulla, miehellä kampaajaa ja silmäklinikkaa, torstaina tulee siivooja ja perjantaina kauppaostokset, joten koko viikko on ohjelmoitu valmiiksi. Toissa viikko oli saman tapainen.